Vares – Pahan suudelma aloitti tuon kaljaan ja naisiin menevän, turkulaisen dekkarin elokuvasarjan. Liukuhihnatuotanto pisti miettimään, tulisiko uudet Jussit näyttämään hutaistuilta kopioilta naapurimaan leffasarjoista, tulisiko määrä korvaamaan laadun ja tulisiko vain raha ja sen haaliminen ratkaisevaksi tekijäksi? Noh, ensimmäinen osa tuntui aika pöntöltä; vaikka meisinki oli paikoitellen jännittävää, näytteleminen & hahmot ontuivat. Eikä se juonikaan niin omaperäinen ollut.
Kun sitten elokuvasali pimeni ja Huhtikuun tytöt alkoivat, sekavat viilikset velloivat mielessä. Yksi asia oli kuitenkin lähes varmaa: tuskinpa tämä edellisestä paranisi. Ja kappas, ohjaaja Törhönen, näyttelijäkaarti sekä käsikirjoittaja Kärk… anteeksi Souri lunastivat odotukset täysin. Pönttöilyksihän tämäkin lässähti.
Elokuva alkaa, kun Vareksella (Reini) on tylsää. Sitten toimittaja Ruuhiolla (Leppilampi) onkin joku vanha, selvittämätön juttu kolmesta kadonneesta tytöstä. Sitten Vares menee oluelle kamujensa kanssa. Sitten Vares pohtii omiaan. Sitten näytetään, kuinka lommoposkinen psykopaatti (Oksanen) heiluu aseiden kanssa ja kuristelee ihmisiä. Sitten siirrytään jälleen Varekseen, jonka luo tulee kissa. Ja sitten kaikki ratkeaa. Vai ratkeaako? En minä ainakaan mitään tajunnut. Eikä kyllä paljon kiinnostanutkaan.
Vares – Huhtikuun tytöt toimisi paremmin nimellä “Vares – Arkipäivä”, sillä nyt jälkeenpäin tuntuu kuin olisi katsonut fiktiivistä dokumenttia tämän yksityisetsivän elämästä; Vares filosofoi, juttelee kavereiden kanssa, kävelee kadulla ja kiertelee pubeissa. Hän myös käväisee tuttavansa häissä, tekee remonttihommia ja sen jälkeen saunoo. Elokuvan oikeaa juonta ja sen olemassaoloa (?) saa pohtia kauan aikaa, eikä se sittenkään aukene. Uuvuttavan tylsämielinen dialogi aiheuttaa pahanlaatuista pilkkimistä (pään nytkähtely unen ja valvetilan välimaastossa). Onnettoman käsiksen kruunaa tapaus, jossa Vareksen kissa selvittää loppuratkaisun.
Eikä ohjaaminen ole sen kummoisempaa. Törhönen on varmasti ajatellut: “ääh, paskanmarjat tässä aletaan sen kummemmin kikkailemaan. Kunhan kamera siirtyy hahmojen liikkeiden mukaan ja keskustelukohtauksissa vaihtaa kuvakulmaa niin hyvä tulee. Kyllä näyttelijätyö pelastaa!”
Mutta eihän se pelasta. Jotkut kritisoivat aikoinaan Aleksi Mäkelän kahta Vares- elokuvaa niiden suurista, “spedemäisistä” hahmogallerioista. Hei, ne hahmot olivat sentään hassuja! Ja hyvin näyteltyjä! Nyt Huhtikuun tytöissä meillä on jälleen Eppu Salminen kirjailija Luusalmena, ja jälleen juontaja Salminen näyttelee saman hahmon, jota hän näytteli jo Ennätystehdas- ohjelmassa (Mtv3). Meillä on myös Jasper Pääkkönen, joka hänkin uusii roolinsa. Tällä kertaa Pääkkönen on lisännyt hiukan lisää epäuskottavuutta Jack & Jones- narkkari Kyypakkaukseen. Mikko Leppilampi, tuo meidän söpö kapakkatappelijamme, taas on Ruuhion hahmossaan siirtynyt lähemmäs Marlon Brandonin tyyliä, ainakin mitä puheeseen ja sen artikulointiin tulee. Harmi vain, että suomenkielinen tekstitys on päässyt elokuvasta uupumaan; nyt Leppilammen mutinasta ei ota mitään tolkkua. Lisäksi erityismaininnan saa hieman tuntemattomampi näyttelijälahjakkuus Riitta Viiperi, joka Sirkku Aaltosen hahmossa vie mielen menneeseen; hän on yksi-ilmeisyydellään ja tasapaksulla äänellään täsmälleen kuin se ala-asteen tyhjänpäiväisiä jorissut uskonnonopettaja.
Onneksi on kuitenkin edes jotain hyvää. Jo edellisessä elokuvassa oli epämääräisesti haahuillut ja lian tahrima hahmo (Mikko Nousiaisen Lahtipoika), ja samantapainen löytyy myös Huhtikuun tytöistä. Taisto Oksasen raa’asti esittämä Tristan da Cunha on leffan harvoja valo (eli veri) pilkkuja, kylmäverinen tappaja joka sähköistää jokaisen kohtauksensa. Vaikka Oksasen loistava suoritus hukkuukin kömpelöön käsikirjoitukseen ja ohjaukseen, on hän ainoa syy sille miksi elokuva ylipäätään kannattaa katsoa.
Yksi tähti Oksaselle sekä Antti Reinille, joka on kaikesta huolimatta säilyttänyt coolin asenteensa. Toinen tähti ohjaajalle, käsikirjoittajalle ynnä tuottajalle, jotka kaikki omaavat aivan hurmaavan huumorintajun. Sillä vitsihän tämä oli, vai?
