Lauotaan faktat heti kärkeen: Bob Dylan on ehkä eniten länsimaiseen populaarimusiikkiin vaikuttanut yksittäinen henkilö. Miehen veroista laulunikkaria ei ihan joka pitäjästä löydy ja hänen perintönsä kulttuurillemme on massiivinen. Bruce Springsteenin sanoin: ”Dylan freed your mind the way Elvis freed your body.” Eikä herran ura suinkaan sammunut sinne 60-luvun hämäriin, kuten moni virheellisesti otaksuu (tätä kirjoittaessa Dylan keikkailee alati ja uusi albumi Modern Times on juuri julkistettu ja ilmestynee ensi kuussa). Tämänveroisesta legendasta on luonnollisesti yhtä monta mielipidettä kun musiikinharrastajaakin, mutta mikä on totuus tämän kryptisen ja usein lievästi ilmaistuna vaikeana pidetyn herran takaa? Onko Dylan aito nero vai onko häntä vain potkaissut onni ehkä liiankin kovasti persiiseen?
Martin Scorsese, hänkin – täysin ansiosta – yksi oman alansa suurmiehiä ja amerikkalaisen nykyelokuvan kiistattomimmista mestareista on ryhtynyt melkoiseen sarkaan luodessaan niin henkilökuvaa kiistellystä legendasta kun ajankuvaakin 60-luvun suuresta yhteiskunnallisesta murroksesta. Lopputulos on niin historiallisella kun taiteellisellakin tasolla mitattuna loistava.
Yli kolmetuntinen pläjäys kattaa muutaman vuosikymmenen mittaisen ajanjakson: aina Dylanin lapsuudesta pienessä minnesotalaisessa pikkukaupungissa New Yorkin boheemikortteleiden, folk-vuosien ja niitä seuranneen massamenestyksen sekä viimein rockiin siirtymisen kautta vuoteen 1966 jolloin mopo karkasi lopullisesti käsistä. Luonnollisesti Dylan itse on valokeilassa mutta tarkastelun kohteeksi joutuvat myös ajan poliittiset pyörteet sekä muutokset populaarikulttuurissa: tämä ei missään nimessä ole irrallista, vaikka siltä voisi aluksi tuntua vaan pohjustaa hienosti miksi asiat menivät maestron uralla kuten menivät.
Kuten jo aiemmin tuli todettua, Dylan on aina ollut hankalan miehen maineessa ja on usein pitkän uransa aikana näyttänyt keskisormea yleisön ja muiden hännystelijöiden pyynnöille. Tämä näkyy mm. haastattelujen kanssa pihtaamisessa. Siksi dokumentista tekeekin kerta astetta kiinnostavamman Dylanin oma haastattelu joka avaa täysin uudenlaisen näkökulman miehen uran paljonpuhuttuihin vaiheisiin – nimittäin hänen omansa. Scorsese itse ei kuuleman mukaan tavannut Dylania koko prosessin aikana mikä näkyy niin ikääntyneen ja harmaantunen Dylanin haastattelupätkissä kun muustakin materiaalista heijastuvasta objektiivisuudesta. Myös lukuisat muut aikakauden muusikot ja muut vaikuttajat New Yorkin Greenwich Villagen savuisista kapakoista ovat äänessä, yhtenä kiinnostavimmista mm. folk-legenda Joan Baez joka avaa sanaisen arkkunsa esimerkiksi hänen ja Bobin paljon puhutusta suhteesta.
Pläjäys tarjoaa tuhdin annoksen kulttuurihistoriaa ja katsauksen erittäin kryptisen, yksityisyyttään tiukasti varjelevan persoonan elämään. Scorsese säilyttää kuitenkin aina etäisyyden kohdehenkilöönsä joten se, onko Dylan todella rock-Messias ja aito nero vai itseään täynnä oleva egomaanikko ja kusipää, jää jokaisen itsensä päätettäväksi. Massiivisen, upeasti koostetun materiaalikollaasin joukosta ohjelman parhaimmaksi anniksi erottuvat mm. Dylanin hillittömät haastatteluyritykset 60-luvulta, jolloin herra vastaa asiaansa selkeästi perehtymättömien toimittajien kyselyihin pilke silmäkulmassa, sarkasmimittarin poksahtaessa rikki ylirasituksen johdosta.
Mestariteoshan tämä on. Nopeampaan MTV-tempoon tottuneet muksut voivat purskahtaa itkuun keston ja hitaan kerronnan edessä mutta rockin historiasta ja Dylanin arvoituksesta kiinnostuneille Scorsese, ”Amerikan tulkki” itsekin, tarjoaa kypsän ja särmikkään katsauksen tähän ajanjaksoon jonka vaikutus näkyy kiistattomana vielä tänä päivänäkin. Dokumentti päättyy Like A Rolling Stonen energisen räjähtävään esitykseen pahamaineisella vuoden 1966-kiertueella ja sitä seuranneeseen salaperäiseen moottoripyöräonnettomuuteen, jonka jälkeen Dylan vetäytyi julkisuudesta omiin oloihinsa. Miehen palatessa vuosia myöhemmin estradeille häntä ei ollut enää tunnistaa entisekseen. Mutta se on sitten jo kokonaan toinen tarina, joka toivottavasti saadaan vielä kokea jatko-osan muodossa …
