Pirteä jäsen koukkumurhaajien kerhoon.

11.11.2008 02:11

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Chamber of Horrors
Valmistusvuosi:1966
Pituus:99 min

Vahakabinetti (1953) upposi kauhuleffanystäviin niin hyvin, että toistakymmentä vuotta leffan ensi-illan jälkeen sille alettiin puuhata jatkoa televisiosarjan muodossa. Ja kuinka ollakaan, liian synkäksi muotoutunut tv-sarjapilotti päätyi kokopitkäksi elokuvaksi nimeltä Yksikätinen murhaaja. Idea sarjasta sen sijaan haudattiin.

Vahakabinetin tuhkista ponnistaessaan Yksikätinen murhaaja voisi olla pahaakin pahempi kalkkuna, mutta sitä se ei onneksi ole. Näyttelijätyö on kaikin puolin perusonnistunutta, alkaen sankarimme Cesare Danovan (mm. Mean Streets) rauhallisuudesta, joka ei järkähdä edes lopputaiston miekkailun aikana, ja päätyen José René Ruizin karismaattiseen pikkumieheen sekä Laura Devonin klassiseen blondihymyilyyn. Dialogissa, etenkin Devonin osalta, parannettavaa löytyisi sitten enemmänkin. Myös koominen ratkaisu leikata kaikissa dramaattisissa kohdissa ”punaiseen ruutuun” vaikuttaa enemmän aikansa Batmanilta (lähestulkoon ”Whoosh, Bum, Pam!”) kuin kohukauhulta. Oman viihdearvonsa toki tuokin temppu tuo.

Vaikka pääpaino on toisen kätensä paossa menettäneen Jason Cravatte -mielipuolen (synkkäilmeinen O’Neil) kostossa, komea kuolonkabinetti vahanukkeineen toimii keskeisenä osana tapahtumia ja kohottaa leffan fiilistä. Lopputaisto, jossa pääpari irvistelee toisilleen antaumuksella (Danovan tosiaan pitää perusilmeensä) ja käyttää turhan tarkasti tiloja hyväkseen, on paitsi hupaisaa mutta myös mukaansatempaavaa katsottavaa. Siihen nähden, että koukkumurhaajia on ruudulla nähty ja ruudulle unohdettu kasoittain, on Yksikätinen murhaaja pirteä jäsen siihen kerhoon. Leffan ohkaisimpien sivuhahmojen jäsenet puolestaan irtoilevat kuin spitaalisten bailuissa.

Arvosteltu: 11.11.2008

Lisää luettavaa