Pieneen ruutuun sovitettu klassista muotoa seuraava vampyyrikauhu.

27.10.2024 16:39

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Salem's Lot
Valmistusvuosi:1979
Pituus:184 min

Kirjailija julkaisi romaanin ja siitä tehtiin erinomainen kauhuleffa. Samainen ukko kirjoitti toisen, kolmannen ja monta romaania lisää ja selväksi alkoi tulla, että Stephen King osaa tehdä hyviä tarinoita. Ukon kakkosromaani oli vedonlyönnin tulos. Muutama vuosi vierähti ennen kuin halveksitun Telefunkenin pieneen ruutuun tarkoitettu sovitus ryömi kuvaputkiin. Sovitusta rustaili Paul Monash ja ohjaustyön toimitti kauhugenren ekspertti Tobe Hooper. Tämä kirjoitettu arvostelu perustuu reilusti kolme yhdistettyä tuntia omaavaan alkuperäisversioon.

Alkupotkuna tarinaan on kirjailija Ben Mearsin (David Soul) paluu kotikaupunkiinsa, Salem’s Lotiin. Se on työmatka ja pienoinen romanssintynkäkin muodostuu Susanin (Bonnie Bedelia) kanssa. Samoihin aikoihin kaupunkiin saapuu Richard J. Straker (James Mason), jonka liikekumppani on Kurt Barlow (Reggie Nalder). Pikkukaupungin moninaiset uskottomuusdraamat ja muut sekametelisopat kuitenkin joutuvat taka-alalle kuolintapauksien alkaessa lisääntyä aika kovalla vauhdilla. Kaupungin elo saa piristysväriä vampyyriepidemian veripunasta ja sellainen väri laittaa koko paikan sekaisin. Itse asiassa niin sekaisin, että Mears ja perheensä menettävä Mark Petrie (Lance Kerwin) joutuvat pakenemaan kolkoilta aneemikoilta hyvin lämpimin jäähyväisin.

Ohjaaja Tobe Hooper oli näyttänyt jo kykynsä tehdä pelottavia leffoja. Paul Monashilla oli todistettu kyky sovittaa kirjallisuutta Telefunkenin armoille. Sovitustyö ottaa monta alkuteoksen hetkeä ja etenee tasaisella nopeudella kohti loppua, eikä sitä erityisemmin voi moittia. Suuremmaksi ongelmaksi muodostuu leffan loikkaaminen pikkukaupungin sekametelisopan keskelle ja se saa alkuvaiheen takeltelemaan aika isosti. Onneksi junnailevaa vaihetta piristellään oikeasti tosi tehokkailla shokkihetkillä ja Ralphie Glick (Ronnie Scribner) näyttää, että kauhumoottorisahan bensaa ei aiota pihistellä silloin kun sitä heilutellaan. Pienen ruudun kapeampi kuva ei anna tilaa kovinkaan hienolle kuvakerronnalle, mutta Hooperin visuaalinen kerronta kuitenkin kertoo kaiken olennaisen ja osaa pitää epäolennaisen piilossa, joten teknillistä toteutusta ei voi erityisemmin pilkata.

David Soul on pääroolissa. Mielenkiintoisena detaljina kirjailijan mielikuvitus osaa varsin nopeasti keksiä sen pahalta haisevan asian. Bonnie Bedelia toimittaa sen tarpeellisen kvasiromanttisen sivujuonen ja Lance Kerwin on paikallinen eloonjääjä. James Mason ei kovinkaan pitkään pidä konnamaisuuttaan piilossa, kovasti viljelee kaksimielisiä vihjauksia liikekumppanistaan ja muutenkin on herralleen omistautunut kelmi. Reggie Nalderin naama ilmankin meikkiä oli melkoisen kolkko ja saksalaisesta ekspressionismista lainattu ulkomuoto yhdistettynä eläimelliseen mölinään tekee Kurt Barlowista äärimmäisen pelottavan mörön, jonka esiintymiset ovat onneksi vähäisiä vaikutelman vahvistamiseksi. Muista rooleista löytää Ed Flandersin, Geoffrey Lewisin ja Elisha Cook Juniorin kaltaisia ammattilaisia, joista muodostuu pikkukaupungin asujaimisto ja pikkumainen draama.

Sovitus on osaava, tekninen toteutus ei töki liikaa ja mukana on oikeasti erittäin vakuuttavia kauhuhetkiä, mutta nämä hyvät palat eivät vaan muodosta todella voimakasta kokonaiskuvaa. Laahaava rytmi, alun sekavuus ja varsin päälleliimattu epilogi nakertavat kokonaisuuden mielenkiintoisuutta aika rankasti, eikä se ole kovinkaan miellyttävää. Kovasti olisin halunnut viihtyä tämän parissa, mutta heikkoudet nakersivat mielenkiintoani kovasti. Kaikista vahvuuksista huolimatta kyseessä ei ollut täysimittainen painajainen, vaan hetkittäin kolkko pikkukaupungin autioittaminen ja oikeudenmukainen tuomiointi on mahdoton toteuttaa. Stoori junnaa raskaasti paikallaan, mutta silloin kun tarkoitus on kammottaa, se todellakin tekee työnsä.

Arvosteltu: 27.10.2024

Lisää luettavaa