On aika katsoa omaa maapalloamme; sitä planeettaa jonka tuhoamme tällä menolla.

30.12.2009 23:19

Arvioitu elokuva

Näyttelijät:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Earth
Valmistusvuosi:2007
Pituus:101 min

Jos tuntuu, että koko maailma tuijottaa nyt leffateattereissa tietokoneella luotuja sinisiä CGI-örkkejä, on onneksi tarjolla myös jotain todella aitoa ja kaunista, jotain mitä ei voi tietokoneella koodata. BBC:n luontodokumenttisarjan pohjalta tehty Planeetamme Maa esittelee katsojille oman planeetamme; luonnon häikäisevän kauneuden, jylhät maisemat ja inhimillisyydellään hämmästyttävät eläimet.

Elokuvan opetusta ei jätetä katsojan arvailtavaksi, heti ensimmäisillä minuuteilla kertojaääni (eurooppalaisessa versiossa Patrick Stewart, amerikkalaisessa James Earl Jones) kertoo, että on aika katsoa omaa maapalloamme; sitä planeettaa jonka tuhoamme tällä menolla. Muuten elokuva ei juurikaan sorru moraalisaarnaamiseen, luonnon ilmöt ja eläimet esitellään näyttävästi ja kiinnostavasti. Vasta leffan lopussa kerrotaan muutama tiukka fakta ilmastonmuutoksen vaikutuksista.

Leffan parasta antia ovat sen hahmot; sympaattiset ja inhimilliset eläimet eri puolilta palloa. Keskiössä seurataan jääkarhuperhettä pohjoisnavalla, afrikannorsujen selviytymistä kuivassa autiomaassa ja ryhävalasäidin ja lapsen tuhansien kilometrien vaellusta meressä. Draaman kaarta tai jännitystä ei tarvi väkisin käsikirjoittaa, luonnosta jos jostain niitä löytyy. Esimerkiksi nälkään kuolevan jääkarhun kamppailu ateriastaan on liikuttavan aito muistutus siitä, millaiset ovat luonnon lait ja miten itserakkaiden ihmisten sähläys julmentaa niitä entisestään. Luonnosta löytyy totta kai myös huumoria ja elämäniloa; yksi huikeimpia kohtauksia on uusi-guinealaisesta sademetsästä löydetyn paratiisilinnun siivousrituaali. Siivousfriikki lintu puunaa oman alueensa viidakossa viimeisen päällä siistiksi ja pistää sen jälkeen jalalla koreasti disco fever -henkeen. Sellaisen käsikirjoittamiseen ei pysty edes James Cameron.

Siinä missä Al Goren Epämiellyttävä totuus tarjoili katsojalle pelottavia tilastoja maailman tilasta, Planeettamme Maa käyttää käänteistä psykologiaa. Elokuva näyttää konkreettisesti henkeäsalpaavia maisemia ja sympaattisia eläimiä, ja muistuttaa katsojaa samalla siitä, että tämä kaikki on vaarassa kadota mikäli emme näe omaa napaa pidemmälle. Planeetamme Maa on myös huikea taidonnäyte luonnon dokumentoinnista, yli 40 kuvausryhmää kuvasi elokuvaa viiden vuoden ajan 200:ssa eri kuvauslokaatiossa. Esimerkiksi vedenalaiset kuvat vettä löytävien norsujen ilosta ja ilmakuvat neitokurkien Himalajan ylityksestä ovat upeita suorituksia myös ihmiseläimiltä.

Elokuva pakottaa kyynisimmänkin katsojan myöntämään todellisuuden; planeettamme on äärimmäisen kaunis ja arvokas paikka, eikä sen tuhoaminen oman materialismin alttarilla ole sen arvoista.

Arvosteltu: 30.12.2009

Lisää luettavaa