Clint Eastwood on ohjannut elokuvan Gran Torino ja on samalla sen pääosassakin. Tämä on hyvin tyypillistä hänelle, kuten elokuvissa Million Dollar Baby, Verivelka ja monissa muissa.
Elokuva kertoo yhdysvaltalaisesta Korean sodan veteraanista, Walt Kowalskista (Eastwood), jonka vaimo on juuri kuollut. Kowalskin elämäninto on laantunut, kunnes hänen naapurustoonsa muuttaa aasialainen perhe. Ironinen tilanne, kun Kowalski oli juuri tätä kansallisuutta vastaan sodassa. Kowalski halveksii perhettä ja kaikkia ulkomaalaisia yleensäkin. Eräänä yönä Kowalski herää, kun joku yrittää varastaa hänen vuoden 1972 Gran Torino-autonsa. Tästä alkaa draama, joka pakottaa katsojan miettimään monia eri asioita tästä yhdyskunnasta: rasismia, ennakkoluuloja, väkivaltaa ja historiaa.
Gran Torino on yksi harvoja näkemiäni elokuvia, jonka aikana mielenkiinto ei laannu hetkeksikään. Monissa draamaelokuvissa on aina välillä kohtia kun ns. ei tapahdu mitään ja juonen kulku pysähtyy. Gran Torinossa asia on kuitenkin toisin, sillä elokuvassa on poikkeuksellisen nopea leikkaus ja mielikuvitukselliset kuvakulmat antavat jatkuvasti ajateltavaa. Tästä voi kiittää loistavaa 78-vuotiasta ohjaajaa Clint Eastwoodia. Lisäksi elokuvan dialogi on ”hauskaa” nykyenglantia.
Näyttelijäntyöt onnistuvat loistavasti. Erityisesti Clint Eastwood, joka on ollut jo monta vuosikymmentä mukana loistavissa elokuvissa, on hyvin uskottava ilmeillään ja aksentillaan. Eastwood puhuu koko elokuvan aikana melko vähän, mutta kommentti välittyy hetkessä katsojalle. Sivuosissakin näyttelijäntyöt onnistuvat hyvin. Vaikka Gran Torino on aasialaisen perheen lasta Thao Lorria näyttelevä Bee Vangin esikoiselokuva, niin näyttäisi siltä, että hän tulee vielä olemaan mukana monissa menestyselokuvissa. Myös paikallista pappia näyttelevä Christopher Carley valloittaa katsojan sinnikkyydellään ja hellällä luonteellaan. Ylipäätänsä kaikki nuoret näyttelijät onnistuvat hyvin. Vaikka elokuvan ikärajasta (K-15) voisi päätellä, että elokuva on hyvin väkivaltainen, niin sitä se ei kuitenkaan missään nimessä ole. Ikäraja tulee suurimmaksi osaksi kiroilusta. Jos elokuva olisi ollut väkivaltaisempi, niin se olisi pilannut elokuvan uskottavuuden.
Gran Torino on genreltään draama ja rikos elokuva. Samantyyppisiä elokuvia on ilmestynyt lähiaikoina melko paljon. Näistä parhaiten on menestynyt American Gangster, joka sai kaksi Oscar-ehdokkuutta. Gran Torino voittaa mielestäni American Gangsterin roolisuorituksilla ja epätavallisella, mutta kekseliäällä juonella.
Huonoja puolia Gran Torinosta on vaikea löytää, mutta jos pakko on jotain sanoa, niin elokuva voisi olla vähän pitempi, vaikka elokuva onkin kaksituntinen. Elokuvassa on paljon ristihäivytyksiä, joka kuvaa Walt Kowalskin pitkää ja raskasta elämää. Silti olisi voitu kertoa enemmän Kowalskin menneisyydestä. Lisäksi aasialaisen perheen taustasta ja perheenjäsenistä olisi voinut olla enemmän kohtauksia, sillä esimerkiksi Lorrin perheen äiti jää melko pinnalliseksi.
Loppujen lopuksi elokuva on jännittävä, mietityttävä ja tunteikas mestariteos ja samalla yksi Clint Eastwoodin parhaista elokuvista.
