Manaaja-klooninakin reippaasti plussan puolella.

2.10.2013 12:00

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:The Possession
Valmistusvuosi:2012
Pituus:88 min

Näin reality-aikakaudella harvemmin enää kuulee kauhuelokuvasta, joka on täysin fiktiivinen eikä pohjaa tositapahtumiin. Tanskalaisen Ole Bornedalin ohjaama ja nimekkään tuottajajoukon (mm. Sam Raimi ja J.R. Young) kantama The Possession ei tee tähän poikkeusta, elokuvaa mainostetaan tositapahtumiin perustuvana – joskaan mistään henkien manauksesta ei alkuperäisissä tapahtumissa ole ollut kyse, vaan elokuvan keskiönä toimivan dybbuk-boxin olemassaolosta ja siihen liittyvästä sarjasta salaperäisiä esineiden liikkumisia ja tulipalosta, jossa itse laatikko lopulta tuhoutui. Jääköön katsojan vilkkaan mielikuvituksen varaan, onko kyseessä elokuvaan myymiseksi luotu spottitarina vaiko todellinen kummituslaatikko.

Eli siis tarinan keskiössä nähdään tällä kertaa dybbuk-box, erinäisiä kammottavia esineitä sisältävä puinen laatikko, johon on juutalaistradition mukaan vangittu demoni. Sellainen ajautuu avioeroperheen nuorimman tytön haltuun pihahuutokaupassa, eikä kulu kauaakaan kun tyttö on laatikon lumoissa ja pahan hengen vallassa, mikä näkyy omituisena ja vihamielisenä käyttäytymisenä sekä silmien nurin muljahtelemisena tuttuun ja turvalliseen Manaaja-tyyliin. Kuten sanottu, voimakkaasti Manaaja-vaikutteinen The Possession seuraa odotetusti niinikään nuorelle tytölle suoritettavaa henkienmanausta, erona se, että tässä tarinassa pohjataan ortodoksijuutalaiseen mytologiaan ja manauksen suorittajaksi luonnollisesti täytyykin sitten hakea rabbi. Riivattuna Em:inä nähdään Natasha Calis ja perheen isä (Jeffrey Dean Morgan) koettaa pitää erolapsien ja uudelleennaineen ex-vaimonsa muodostamaa pakkaa kasassa. Emin alettua oireilla ja käyttäytyä väkivaltaisesti molemmissa kodeissa sekä koulussa isä ymmärtää jonkin olevan vialla ja vie laatikon yliopiston professorin silmäiltäväksi ja se osoittautuu juutalaisessa perimätiedossa tunnetuksi dybbuk-laatikoksi, johon on vangittu demoni. Isä ei pidä tätä leikin asiana, vaan googlaa lisätietoa aiheesta ja hakeutuu sitten juutalaisyhteisön puheille. Yhteisön vanhimmat eivät kuitenkaan lämpene ajatukselle manaamisesta, mutta isän jo suunnistaessa ulos eräs nuori rabbi tarjoutuu auttamaan ja suorittamaan manauksen. Koko perhe suunnistaa sitten paikalliseen sairaalaan suorittamaan operaatiota, tietenkin suljettujen ovien takana salaa.

Näyttelijätyöskentelystå erottuu Jeffrey Dean Morganin lämminhenkinen perheenisäkarisma ja tätä onkin sitten ilo seurata läpi elokuvan. Isän ja ex-vaimon välille rakennetaan jännitettä, joka lupailee vanhan suolan alkavan jossain pisteessä janottaa. Rainaa värittää kautta elokuvan jossain määrin hauska ja paikoin tahatonkin tilannekomiikka. Jännitystä luodaan mukavasti enemmän perinteisen tarinankerronnan ja erinomaisen ohjaustyön avulla kuin gore- ja CGI- efekteillä, joskin elokuvaan niitäkin muutamia mahtuu. Elokuvaa on jenkeissä leikelty 13- ikävuotisrajan alittamiseksi, mutta veren uupuminen korvautuu Bornedalin luomalla charmikkaalla tunnelmalla ja hyvillä pää- sekä sivuosarooleilla. Tarinana The Possession on tuttua huttua, mutta hyvällä näyttelijäntyöllä ja ohjauksella ja juonenkuljetuksella elämyksestä muodostuu jos ei nyt ihan henkeäsalpaava niin paikoin kutkuttava kauhuelokuvaelämys kuitenkin. Natasha Calis suorittaa riivatut itkupotkukohtaukset ilahduttavalla antaumuksella ja tekeekin Jeffrey Dean Morganin karisman jälkeen ehdottomasti elokuvan merkillepantavimman näyttelijäsuorituksen. Harmi vaan, että elokuva jää kaikista ansioistaan huolimatta melko kevyeksi tekeleeksi eikä sitä nostalgista manaajatunnelmaa saada herätettyä henkiin kuin paikoin.

The Possession on kuitenkin kelpo raina, genressään aivan mukiinmenevä ja Manaaja-klooninakin reippaasti plussan puolella

Arvosteltu: 02.10.2013

Lisää luettavaa