Komedia keskittyy vain Pekon kuluneeseen koheltamiseen ja pelleilyyn.

4.8.2005 22:52

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Pekko ja unissakävelijä
Valmistusvuosi:1997
Pituus:92 min

Jos elokuva Pekko ja muukalainen näytti jo pieniä hiipumisen merkkejä ollen kuitenkin vielä kohtalainen, jää sen pikainen jatko-osa Pekko ja unissakävelijä aika pahasti riman alle. Viimeiseksi jäänyt Pekko-leffa ei tarjoa yksinkertaisesti enää mitään.

Sisältö on sitä samaa mitä muissa samanlaisissa, joskin paremmissa Pekko-teoksissa on jo nähty. Pekko keksii aina muka hauskat konstit ongelmien ratkomiseen ja tekee omituisia kepposia, ja ikäänkuin taustalle on hankittu sitten jokin juoni. Tällä kertaa Pekon geeneistä löydetään jotain kummia ominaisuuksia, joita lääkärit ja äveriäs linnanomistaja tarvitsevat uuden lääkkeen testaamiseen. Ja sitä lääkettä tarvitaankin Pekon ihastusta Pipsaa varten (joka on linnanomistajan kummityttö). Pipsa on siis ikäänkuin unissakävelijä. Tuijottaa vain tyhjyyteen, mutta onneksi Pekko ottaa tehtäväkseen viedä Pipsa pois koko kartanosta sillä hän saa selville asian todellisen laidan siitä miten Kai Lehtisen esittämä lääkäri aikoo pitää lääkkeiden avulla Pipsan vain unessa. Pekko ja tokkurainen Pipsa häippäisevät, mutta saavat nopeasti huijaritohtorin peräänsä…

Esitelty juoni on oikeasti enää vain sivuseikka. Koko perheelle suunnattu komedia keskittyy vain Pekon kuluneeseen koheltamiseen ja pelleilyyn. Pekko nimittelee erästä lääkäriä Keimoksi, mikä on ihan hauskaa, mutta sitä toistetaan aivan liikaa. Lisäksi tämä aikamies keksii mennä nukkumaan koirien pissatuspaikoille ja siinä ohessa pesee autoja ehkä liikaakin ja riehuu ruohonleikkurin kanssa. Vitsit ovat ”Most Boring-päästä”, aivan kuten koko elokuvakin. Öh… siis kyllä tämäkin menee aivan takuulla läpi nuoremmille katsojille joille nämä kohellukset ovat kyllä mitä soveltuvinta antia, siitä ei käy kieltäminen.

Kun nyt mietitään asioita hieman eri tavalla voi leffasta löytää pari hienoakin seikkaa. Esimerkiksi pari hienoa kohtausta joissa Pekko tekee jollei hurjia niin hienoja mopotemppuja. Lisäksi Kai Lehtinen osaa näytellä ns. lääkäripahista kunnon ammattitaidolla, vaikka on mielestäni silti aika rasittavaa syynättävää jos vertaa hänen muihin leffoihinsa. Satu Silvo vetää Pipsan roolinsa aika kelvollisesti, kuten Koivusalo lapsellisen Pekon roolin. Vaikka näyttelijät osaavat hommansa se ei paljoa pelasta. Leffan dialogi on aika ajoin kuin suoraan jostain lastenleffasta, eli varsin tökeröä.

Pekko sarjan viides ja onneksi viimeiseksi jäänyt osa on yksinkertaisesti surkea. Kaukana on se taso mitä nähtiin ensimmäisissä Pekoissa. On käsittämätöntä että vain vuotta tätä aiemmin tehty Pekko ja muukalainen pesee tällä lattioita vaikkei sekään loista. Kun Pekko-elokuvia näkee vuokraamon hyllyissä kannattaa ottaa vaikka ne neljä ensimmäistä. Tämä olisi syytä jättää sinne synkimmille alahyllyille. Pekko-sarja oli ja meni. Harmittaa, että se meni näinkin pähkön osan vanavedessä.

nimimerkki: Movie Myers

Arvosteltu: 04.08.2005

Lisää luettavaa