Paikka on Los Angeles ja vuosituhat on vaihtumassa. Lenny Nero (Fiennes) kauppaa ihmisille muistoja ja kokemuksia, jotka on tallennettu toisten ihmisten aivoista. Hän on yhä onneton tyttöystävä Faithin (Lewis) suhteen. Hän saa haltuunsa tallenteita, joiden sisältö saa hänet hermostumaan ja pahasti. Toinen niistä on Lennyn ystävän brutaali raiskaus ja murha ja toinen taas suositun rap-artistin murha poliisien toimesta. Tilanne alkaa kiihtyä, sillä Lenny epäilee Faithin olevan vaarassa.
Vaikka vuosi 2000 on ollut ja mennyt, Strange Days ei ole menettänyt hohtoaan ainakaan allekirjoittaneen silmissä. Kyseessä on visuaalisesti upea scifi-jännäri täynnä draamaa ja huolella tehtyjä henkilöhahmoja. Näyttelijänä hämmästyttävän monipuolinen Ralph Fiennes tekee Lenny Nerona sellaisen suorituksen että oksat pois. Nero on mitätön nilkki, joka ottaa selkäänsä useammin kuin antaa selkään ja kärsii syviä emotiaalisia ja myös ruumiillisia traumoja elokuvan aikana. Kuitenkin hahmossa on sympaattisia ja pehmentäviä piirteitä runsaasti. Lenny Nero ei ole action-sankari, mutta sitäkin enemmän selviytyjä ja romantikko keskellä hulluutta. Tom Sizemore on tavanomaisen niljakas ja saa Max Peltierin aluksi huvittavaksi ja lopussa karmaisevan kylmäksi hahmoksi. Juliette Lewisin suoritus Faithina on paitsi silmälle nautittavaa, myös intensiivinen suoritus naiivina tyttönä, joka on onnistunut selviämään kaikesta saastasta huolimatta. Erityisesti Lennyn ja Faithin välisissä kohtauksi!ssa on katkenneen suhteen katkeruutta, mikä ei ole suinkaan James Cameronin kynäilemän käsikirjoituksen, vaan näyttelijöiden ansiota. Angela Bassett tekee Lennyn ystävä Macena silkkaa voimaa uhkuvan suorituksen. Bassettin voimakas läsnäolo ja olemus on tehokas vastapaino renttumaiselle Fiennesille ja naiiville Lewisille. Kyseessä on koko elokuvan hahmogallerian voimakkain ja tasapainoisin hahmo, mikä ei suinkaan ole huono tekijä elokuvassa täynnä nilkkejä, lahjottuja poliiseja, narkkareita ja sovinisteja. Jopa sivurooleissa olevat tyypit ovat loistokkaasti henkilöityjä ja harkittuja. Yhtään tarpeetonta tyyppiä ei ole koko elokuvassa.
Kathryn Bigelowin ohjaus on visuaalisesti hallittua. Uskottavaa scifi-kaupunkia ja klubimeininkiä yhdistävät kuvat eivät ole ollenkaan rumia. Lisäksi subjektiivisen kameran käytössä ollaan hienovaraisia. Kyseiset pätkät ovat kaoottisuudessaan hämmästyttävän hallittuja ja selkeästi mukana pysyviä. James Cameronin vaikutus tuntuu, mikä ei ole ollenkaan huono asia.
Kokonaisuutena erinomaisesti näytelty scifi-jännäri, jonka voima on visuaalisessa ilmeessä.
nimimerkki: Jurpo
