Suomileffat ovat vuonna 2003 olleet toistaiseksi aikamoisia kassamagneetteja. Poikkeukseksi ei jää Vuoksenmaan esikoisohjaus Nousukausi, joka avaa tänä vuonna Suomalaisen komedian saralla hienosti. Allekirjoittanut joutui useiden pienten ja ikävien sattumusten (osittain kiitokset menevät Vaasan Glorialle, joka antoi yleisön kyhjöttää ulkona turhaan) takia näkemään harvinaisen paljon vaivaa teatteriin päästäkseen – onnistuneen filkan ansiosta illan jälkimaku oli kuitenkin positiivinen.
Upeassa TV-sarjassa ”Isänmaan toivot” tutuksi tulleet Petteri Summanen (Janne) ja Tiina Lymi (tomaattipakkomielteinen Katri) muodostavat Nousukaudessa kulahtaneen pariskunnan, joka haluaisi tehdä lomalla jotain uutta ja upeaa. Rikkaat ja menestyvät nuoret päättävät kokeilla uudenlaista elämysmatkaa – nimittäin leikkimään kuukaudeksi työttömiä Helsingin Jakomäkeen. Soppahan siitä syntyy. Hauskasta ideasta hyvin toteutettu käsis rullaa tyylillä loppuun saakka, ja katsoja saa peräti nauraa ääneen.
Turhankin trendikkäitä kikkoja käyttävä ohjaus ei menoa juuri haittaa. Ultra Brasta muistettava Kerkko Koskinen hoitaa musiikkipuolen kunnialla kotiin, ja näyttelijät ovat kaikki kuin hahmoillensa luotuja.
Nousukausi on hyvä startti Johanna Vuoksenmaalle leffaohjaajana, pilalle menneestä ”elämyksestä” revitty huumori kun toimii vallan mainiosti. Viiteentoista nostettu ikäraja on turhan korkea, mutta seuraava askel 11 taas liian matala. Minne se jälleen käytännölliseltä tuntuva 13 katosi?
