Utahilainen kaupunki kuolee. Syy on biologinen ja putosi avaruudesta. Asiaa tutkimaan laitetaan Wildfire-ryhmä mitä johtaa tohtori Jeremy Stone (Benjamin Bratt). Uhka saa koodinimeksi Andromeda. Se on äärimmäisen vaarallinen ja biovaara jonka se aiheuttaa vaatii äärimmäisen epätoivoisia toimia ja Wildfire-ryhmän tiloissa niiden toteuttaja on majuri Bill Keane (Ricky Schroder). Presidentti Scott (Ted Whittall) joutuu myös omaan piinapenkkiin tilanteen levitessä ja tutkiva journalisti Jack Nash (Eric McCormack) huomaa epäonnekseen olevansa tosi ison jutun jäljillä ja häntä vaientaa eversti Ferrus (Louis Ferreira).
Pohjana on Michael Crichtonin läpimurtokirja ja tuottajina istuu Ridley ja Tony Scottista koostuva duo. Ohjauksesta vastaava Mikael Solomon koristelee miljöön kliinisyyttä, mutta muuten suoriutuu työstään mainiosti. Sovituksesta vastaava Robert Schenkkan ottaa lähtökohdan ja laajentaa sen koskemaan vielä suurempaa ympäristöä. Se tarkoittaa sotilaita, lentokoneita, panikoivia haaskalintuja ja muutenkin hienompaa meininkiä. Valitettavasti juoni ottaa itseensä mielettömän suuren määrän elementtejä ja kaiken lisäksi unohtaa monet linjansa hätiköityyn loppuun ehtiessään. Lisäksi koko ajan miettii onko kyseessä yritys kuvailla tieteellistä kamppailua infektiota vastaan vaiko sen eristämisen logistisia ongelmia? Uskottavuus nykii myös pahasti, joten hyvin käynnistyvä elokuva karkaa tekijöidensä käsistä ja lopulta jarrut isketään pohjaan ja se kirskahtaa stoppiin. Vahva alku törmäilee viimeisellä kolmanneksella itsensä silkaksi sekametelisopaksi ja jättää inhasti liköörisen jälkimaun ja jälkimaku on tärkeä tekijä.
Benjamin Bratt on ilmiselvänä kirjailijalle tyypillisenä vastuullisena tiedemiehenä ja toimittaa roolinsa hyvin ja hänen vastapainonaan Ricky Schroder ei jää yhtään huonommaksi. Genrelle harvinaisesti Ted Whittall ei ole panikoiva ja petollinen presidentti, joskin Louis Ferreira on juuri täydellinen nilkki korkeassa asemassa. Näyttelijäkaartia ei voi moittia huonoudesta, mutta myöskin jää kehuitta.
Kokonaisuus ottaa lähtökohtapallon komeasti haltuun ja lähtee hyvään juoksuun kohti maalilinjaa, mutta kompastuu aivan-liian-moneen jalkaansa ja kaatuu niskansa murtaen eikä tämä kaatuminen ole edes näyttävä tuplakierrevoltti niskat taittaen vaan pelkkä mitätön tuuskahdus turvalleen.
Hyvä lähtökohta ja hyvä aloitus, mutta juuri tärkeimmässä vaiheessa se kaatuu itseensä ja pettää katsojansa – pahasti. Ei hyvä…
