Giallon ylipappi ja kauhun mestari Dario Argento menetti parhaimman teränsä Operan (1987) jälkeen. Vuonna 2000 Argento palasi pitkästä aikaan puhtaaseen italialaiseen gialloon sekä salapoliisimaiseen tarinaan, joilla hän oli uransa aloittanut. Pääosiin värvättiin Ruotsin Max von Sydow ja juonikuviot kopioitiin Argenton aikaisemmista elokuvista. Lopputuloksena syntyi Non Ho Sonno.
Vuonna 1983 lastensatuihin erikoistunut kääpiö murhasi muutaman ihmisen brutaalisti. Yksi uhreista oli Giancomo–nimisen pojan äiti, jonka teurastuksen Giancomo näki omin silmin. Murhia tutkinut etsivä Ulisse Moretti (von Sydow) lupasi Giancomolle, että murhaaja saataisiin kiinni. Kaikki tuntui kääntyneen parhain päin, kun joesta löydettiin itsemurhan tehnyt kääpiö, jonka tuntomerkit vastasivat verityön tekijään. Mutta vuonna 2000 painajainen käynnistyy uudelleen, kun uusia ruumiita alkaa ilmestyä. Sekä Giancomo (Dionisi) että Moretti saapuvat Torinoon tutkimaan uusia murhasarjoja. Onko kyseessä copycat eli kopiomurhaaja vai kuolleista palannut kääpiö…?
Argenton kuolemattomat fanit voivat rauhassa todeta, että Non Ho Sonno puhdas mestariteos. Argento toistaa elokuvassa joitakin vanhoja keksintöjään ja välillä tämä vaikuttaakin usean aikaisemman Argento-elokuvan, kuten Il Gatto a Nove Coden (1971) sekä Tenebren (1982), pastissilta. Lisäksi jotkut kamera-ajot, kuten mattoa pitkin kulkeva kamera päättyy murhaajan jalkoihin jne., ovat klassista Argentoa. Valitettavasti ylinäyttelyä Argento ei ole vieläkään saanut kuriin. Giancomoa näyttelevä Dionisi on järkyttävän huono eikä miehellä ole karismaa lainkaan.
Non Ho Sonno ei ole mikään elokuvan riemuvoitto eikä se kestä tarkkaa tarkastelua, sillä elokuva on täynnä kliseitä ja huonoa näyttelyä. Argenton tyyli onkin tuoda katsojolle eräänlainen shokeeraava kokemus ja luoda taideteosmaisia yksittäisiä kohtauksia. Non Ho Sonno ei ole visuaaliselta puoleltaan yhtä upea kuten esim. ”Suspiria” (1977), mutta urbaanit Torinon citymiljööt sekä pimeät kujat ovat edelleenkin upeaa katsottavaa. Kuvauksesta on vastannut mm. Operan (1987) kuvannut kameravelho Ronnie Taylor.
Non Ho Sonno ihailtavan tyylikäs ja jäätävän pelottava kauhuelokuva, joka kärsii pienoisesta ylipituudesta sekä Dionisin näyttelijäntaidoista. Max von Sydow on pelkkää karismaa ja gore-efektit vaikuttavia. Musiikista vastasi Goblin-yhtye (Suspiria). Ei muuta kuin aivot narikkaan ja hyviä kavereita vierelle niin ei sitten niin hirveästi pelota.
nimimerkki: Arviomies
