Tästä elokuvasta on viime aikoina puhuttu hyvin paljon. On ollut monenlaisia mielipiteitä, niin ylistäviä kuin myös alistavia. Osa on kutsunut mestariteokseksi, toiset taas halveksivaksi. Yleisesti palaute on ollut kuitenkin kriitikoiden ja katsojienkin keskuudessa suhteellisen postitiivinen, joskin uutisista luin, että katsojia oli poistunut eräästä näytöksestä synkkyyden takia.
Arthur Fleck on ihmiskunnan sortama pelle, joka yrittää epätoivoisesti taistella tietään koomikoksi. Pakonomaisesta naurusairaudesta kärsivä Arthur asuu edelleen sairaan äitinsä luona. Elämän paiskoessa Arthuria ympäriinsä, hän alkaa muuttumaan niin ihmisenä ja hänen kiero ajatusmaailma lähtee lapasesta.
Kun kuulin leffasta ensimmäisen kerran, olin todella varautunut. Ei Jokerista voi tehdä tällaista elokuvaa, sillä eihän hänellä oli vain yhtä ja oikeaa syntytarinaa. Trailerit näyttivät upeilta ja vakuuttivat minut. Rakastan valtavasti The Killing Joke -sarjakuvaa, jossa paljastuu ettei Jokeri itsekään muista syntytarinaansa täysin oikein. Kaikki on vaihtoehtoista ja mahdollista, joten sellaisena päätin mennä Todd Phillipsin Jokerin elokuvankin. Ja sellaisena se toimi. Ai että, piru vie, se todellakin toimi.
Joaquin Phoenix, olet aikamoinen kaveri. Aina, kun uusi näyttelijä valitaan Jokerin rooliin, tiedetään hänen pääsevän kunnolla revittelemään. Näin on tälläkin kertaa, sillä Phoenix tekee todennäköisesti parhaimman suorituksen tältä vuodelta. Mahdollisesti yhden parhaimmista koko 2010-luvulla. Give That Man An Oscar! Hyytävä nauru ja voimakas suoritus. Taidan silti pitää enemmän Ledgerin suorituksesta, mutta Phoenix on ansainnut paikkansa Jack Nicholsonin, Heath Ledgerin ja Mark Hamillin rinnalla. Näin Jokerin hahmon pienimuotoisena fanina voin myös kertoa, että tarina tosissaan kunnioittaa hahmoa.
Se iskee kovaa. Arthur on alussa niin sympaattinen hahmo, joka pitkin elokuvaa synkässä maailmassa paiskottuna ja rääkättynä päätyy pohjalle, jossa hänestä tulee Jokeri. Aiheet sortamisesta mielisairauteen ovat itseäni hyvin paljon kiinnostavia aiheita.
Kuva ja musiikki toimivat yhdessä upeasti, mutta pari kertaa mietin ylikäytettiinkö taiteellista musiikkia hieman. Upeat kamerakulmat ja cinematographya sulautuivat yhteen kauniin musiikin kanssa luoden hyytävän kokonaisuuden. Miljöö teki minuun suuren vaikutuksen, sillä se on hyvin tarkasti luotu ja täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia.
Joidenkin mukaan elokuva ylistää väkivaltaa ja esittää Jokerin symppiksenä hahmona. Jälkimmäinen on ainakin osittain totta, mutta nähtävästi osalta on mennyt elokuvan sanoma ohitse. Elokuva on ihmistutkielma, joka kuuluu tulkita monitasoisuudessaan. Jos ei osaa ajatella tai katsoa elokuvaa edes hieman älykkäämmin, ei siitä kannata valittaa. En sano, ettei kukaan saisi sanoa elokuvan olevan huono, sillä olen lukenut erittäin hyvin perusteltuja arvosteluja, jotka ovat elokuvaa vastaan, mutta ne eivät liity elokuvan sanomaan. Toki omia tulkintoja saa tehdä, mutta itse en vain ymmärrä tätä hommaa.
Väkivalta oli raakaa ja tekee varmasti herkimmille pahaa. Ei mitään uutta kuitenkaan, onhan tällaista nähty ennenkin. Visuaalisesti erittäin kaunis, oksettava ja upean kiero. Kaupunkihan voisi olla hyvinkin New York, eli leffa on erittäin realistinen niin miljööltään kuin myös yleisestikin. Mukana on paljon hienoa sanomaa ja kuvaa mielisairautta upeasti. Mitä voisikaan pahimmillaan tapahtua?
Mutta hienointa tällaisissa elokuvissa onkin jokaisen oma tulkinta. Oikeaa tulkintaa ei olekaan, voit sitten yrittää saada muut ymmärtämään omia mietteitäsi ja kuunnella toistenkin. Mutta kannattaa aina muistaa, että on suositeltavaa lukea rivien välistä.
Mukana on asioita, jotka tapahtuvat vain Arthurin päässä ja ne tekevät kaikesta vielä mielenkiintoisemman. Mitkä tapahtumat tapahtuvat oikeasti ja missä kohtauksissa tarkalleen muutos Arthurin kohdalla tapahtuu ja miten? Nämä ovat erittäin mielenkiintoista purtavaa ja uskon, että niitä tullaan miettimään vielä useiden vuosienkin päästä.
Seuraavaksi isoja SPOILEREITA, sillä haluan kertoa hieman mietteitäni elokuvan eräästä juonikuviosta. Mukana on Waynen perhe suhteellisen isossakin osassa. Arthur nimittäin uskoo Thomas Waynen olevan hänen isänsä. Hän on saannut tämän selville äidiltään, joka on kuitenkin vakavasti sairas. Arthur saa tietää, että Thomaskaan ei tahdo häntä luokseen ja astuu jälleen askeleen lähemmäs Jokeriksi muuntautumista. Kaiken keskellä pelko valtasi minut, sillä aloin pelkäämään Arthurin päätyvän tappamaan Marthan ja Thomasin. Onneksi näin ei kuitenkaan ollut, ainakaan suoranaisesti. Minusta Jokerin tarina linkittyi liiankin vahvasti juuri Bruceen, sillä kaikkihan oli Jokerin syytä. Mutta kaiken kaikkiaan tämäkin oltiin hoidettu sen verran laadukkaasti, ettei se minua paljoa häirinnyt. Eli kohdistaako Batmankin vihansa ensisijaisesti Jokeriin vai kuten yleensä, yleisesti rikollisiin. Toivon, että emme tule koskaan varmasti tietämään, sillä on aina mielenkiintoisempaa itse miettiä näitä seikkoja ja teorioida mahdollisista tapahtumista tulevaisuudessa.
Juuri olin ehtinyt sanoa, että Once Upon a Time in Hollywood saattaa jäädä vuotensa parhaaksi, mutta sitten vastaan tulikin tämä. Marvel-fanien tai muuten vain suurelle yleisölle tehtyä massaelokuvaa odottavat voivat aivan hyvin jäädä kotiin tai sitten mennä sivistymään edes yhden kerran. Joker tuo mieleen Taxi Driverin ja The King of Comedyn kaltaiset elokuvat hienoudessaan.Traaginen ja mielenkiintoinen psykologinen draama, jota ei voi suositella kaikille. Ei mestariteos, mutta silti loistava!
