Leaving Las Vegas on jotenkin erilainen elokuva. Se kertoo rakkaustarinan, joka on kuitenkin astetta rujompi. Sitä ei ole valmiiksi paloiteltu katsojalle, vaan katsoja joutuu itse ajattelemaan aivoillansa. Se on kertomus Benistä (Oscarin roolistaan pokannut Nicolas Cage), joka potkut saatuaan suuntaa Las Vegasiin ryyppäämään rahansa. Perillä hän tapaa huoran nimeltä Sera (Elisabeth Shue). Pian heidän välillensä tulee joku suhteen tapainen ja yhdessä he yrittävät selvitä tässä kurjassa maailmassa.
Tämä on hyvin surullinen elokuva, joka lataa töllöttäjän päähän monia erilaisia ajatuksia. Erilaiset tunteet olivat vallanneet minutkin, kun lopputekstit alkoivat pyöriä ruudussa. Leffa ei häipynyt päästäni senkään jälkeen, kun otin kasetin pois nauhurista. Vieläkään se ei ole lakannut vaikuttamasta minuun, kun kirjoittelen tätä tykitystä. Elokuvan suola on sen kaksi päänäyttelijää, joiden kemiat osuvat hyvin yhteen. Nicolas Cage tekee varmaankin uransa parhaimman roolisuorituksen ja Elisabeth Shuekin näyttää taitonsa. Tuossa oli jo paljon kehuttavaa.
Ohjaaja Mike Figgis luottaa paljolti dialogiin, ehkä jopa liikaakin, sillä katsoja turtuu välillä tähän menoon. Pituutta on vähän liikaa ja homma muuttuu välillä ihan liian turhaksi nyhjäämiseksi. Siinä oli vähän risuja, mutta muuta pahaa sanottavaa ei oikeastaan löydy.
Vaikka elokuvan nimessä Las Vegas komeileekin, niin pelipöydät ovat vain taustalla, eikä nyt kuvata mitään peliriippuvaisuutta, sillä nyt on kyse alkoholismin ja epätoivon kuvauksesta, missä onnistutaankin ihan kohtalaisen hyvin. Välillä katsoja voi jopa pahoin nähdessään noin karua touhua, mutta välillä meno on turhankin ilotonta. Kuitenkin kyseessä on mukavan erilainen draama, joka välttää kaikki suurimmat kliseet, eikä sorru ollenkaan minkäänlaiseen siirappisuuteen tai ylisentimentaalisuuteen. Kaikin puolin vaikuttava elämys, josta pienet viat kuitenkin syövät tehoa pois.
