Huumorin ja kauhun sekoittaminen on aina ollut kummallinen laji.

20.10.2002 12:31

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Creepshow
Valmistusvuosi:1982
Pituus:123 min

Creepshow on viisi erillistä kauhutarinaa sisältävä elokuva, jotka sidotaan yhteen saman nimisen sarjakuvan sisällöllä. Tarinat ovat kauhumaestro Stephen Kingin kynästä ja ohjauksen suorittaa zombie-leffoillaan kulttimaineen itselleen luonut George A. Romero. King sai elokuvaan idean poikansa lukemasta roskakauhusarjiksesta. Elokuvan henki on samaa kuin TV-sarjoissa Tales from the Crypt ja Yöjuttu, joka pyöri suomessakin silloin joskus. Creepshow on mainio esimerkki siitä kuinka tekijänimetkään eivät todellakaan takaa laatuviihteen onnistumista.

Hyvää ideaa ja konseptia lukuun ottamatta Creepshowssa oikeastaan mättää kaikki ja ikävällä tavalla. Yksinkertaisesti se ensinnäkään ei kestä toteutukseltaan ajan hammasta. Kehyksenä toimivan sarjakuvagrafiikan ja elokuvan yhdistäminen mättää. Sen tarinat ovat oikeastaan Kingin huonoimmasta päästä -ainakaan tällä toteutuksella ne eivät ota kantaakseen, kauhuhuumori ei vain toimi. Kaiken takana on varmasti myös viestittää katsojalle ”kieli poskessa” -meingistä, tekijöillä on varmaan ollut enemmän kuin hauskaa, mutta katsomiskokemus onkin jo aivan jotain muuta.

Viisi Kingin novellia jotka elokuva sisltää ovat: Isäinpäivä, Jordy Verrillin yksinäinen kuolema, Vuorovetten viemää, Arkku ja Ne ryömivät päällesi. Itseasiassa Vuorovetten viemää on ainut joka jaksaa innostaa muuten pätkien katsominen on suhteellisen kivuliasta touhua. Vähän reilu kaksituntinen on aivan liian pitkä aika huonojen lyhytelokuvien katselulle. Puolessavälissä tulee jo sellainen ”voiko nämä todellakin olla näin tuubaa”-olo.

Huumorin ja kauhun sekoittaminen on aina ollut kummallinen laji. Se ei oikein ole ottanut onnistuakseen tämän katsijan silmissä. Kyllä silloin kun katsotaan kauhua niin silloin pelätään. Kingin ongelmana on myös se että kyllä ideoita ja tarinaa riittää, mutta joka kerta kun äijä itse päästetään liikaa elokuvatuotannon puolella niin syntyy huonoa jälkeä. Tässäkin tapauksessa vedetään karsea päärooli yhdessä episodeista, kaikkea muuta kuin hauskaa!

Elokuvan DVD-julkaisu on törkeimpiä mitä on tullut katsottua. Kuva on todella suttuinen 1.33 suhteen-FullFrame ja ääni mono! Jonkinasteista kulttiainesta tekijöiden hassutteluna elokuva varmasti nauttii, mutta siihen se jää.

Arvosteltu: 20.10.2002

Lisää luettavaa