Viikon tyttö on toiseksi viimeinen Lea Joutseno -elokuva. Samalla se on viimeinen Joutseno-Tet-Vaala -yhteistyö. Suuri yleisö odotti elokuvaa kuin kuuta nousevaa. Viimein valkokankaalle saatiin aikansa ihailluimmat tähdet samaan elokuvaan. Tämä lemmenpari yhteenliitettiin siis lähes yleisönpyynnöstä, joten ei ollut yllätys, että ”Viikon tytöstä” tuli valtavan suosittu.
Elokuva alkaa mielenkiintoisesti, kun kamera seuraa kalasäilykkeiden valmistusprosessia. Samaa aloitusta käytti myöhemmin muuan A. Kaurismäki, jonka elokuva lähti, samaan tapaan, liikkeelle tulitikkutehtaalta – mutta takaisin tähän elokuvaan…Säilyketehtaan pakkauslinjastolla työskentelee järkevä Raija (Lea Joutseno), joka on työnjohtaja Aholan (Tauno Palo) mielitietty. Ahola arvostaa Raijassa yhteiskunnallisesti valveutunutta asennetta ja käy mielellään hänen kanssaan päivänpoliittisia keskusteluja. Työnjohtaja Ahola on komea mies ja tämän vuoksi tehtaan muut tytöt ovat kateellisia Raijalle tämän erikoisasemasta. Tehtaan konttorilla työskentelevä Terttu (Anna-Liisa Hämeensalo) tekee pistoksissaan Raijalle kepposen ja vie hänet katsomaan suosittua Viikon tyttö -kilpailua. Oikeasti aikomuksena on laittaa Raija osallistumaan tähän kisaan ja niin siinä tietysti käy, että suunnitelma onnistuu ja Raija valitaan Viikon tytöksi. Viikon tyttönä hän saa 7 päivää -lehden tyylistä ylimääräistä julkisuutta. Työnjohtaja Ahola ei voi alkuunkaan käsittää, mikä sai järkevän Raijan osallistumaan tuollaiseen humpuukikilpailuun. Samalla hän alkaa miettiä myös sitä onko tehnyt virhearvion koko tytöstä. Raija yrittää vakuuttaa, että kaikki on vain väärinkäsitystä, mutta helppoa se ei tule olemaan.
Viikon tyttö on loistava päätös Vaala-Tet-Joutseno -sarjan elokuville. Hupailu ja reipas dialogi on edelleen lentävää ja hauskaa. Ideat ovat pääosin samat kuin aikaisemmissa elokuvissa, mutta miljööt ovat hiukan vaihtuneet. Enää ei olla niin vahvasti kiinni Vaalan suosimassa seurapiirielämässä, tai vaikka oltaisiinkin, niin sille naureskellaan aikaisempaa enemmän. Tämä asennemuutos on tietenkin sodan seurausta. Työtätekevän väestön arvostus on kasvanut Olihan se suurin voimavara Suomen jälleenrakentamisessa. Työnteon merkitystä korostettiin todella paljon heti sodan jälkeen valmistuneissa kotimaisissa elokuvissa. Viikon tytössä tätä ”propagandaa” harjoitettiin käyttämällä kuvauspaikkana oikeaa tehdasmiljöötä. Kameralle on myös haluttu tallentaa aitoa tehdastyötä. Ennen sotaa näille asioille ei annettu kotimaisissa elokuvissa juuri jalansijaa, mutta nyt oli ajan henki muuttunut ja elokuvateollisuus nuuskutteli uusia tuulia nenä pystyssä.
Lea Joutseno on värikäs komedienne ja tämän elokuvan kirkkain tähti. Tauno Palon charmi ei oikein pure Joutsenon rinnalla. Hänelle kirjoitettu hahmokin on hiukan harmaa ja löysä kuin koiranoksennus. Selvää onkin, että Tauno Majuri -tyyppinen hieman jäykkä ja puustaveistetty rakastaja sopii Joutsenon pirteän olemuksen rinnalle paremmin. Tapio Nurkka on onneksi vielä mukana ja hänen raikulipoikatulkintansa on jälleen kerran mainio.
nimimerkki: mauge
