Etelä-Korea on ollut leffamaailman saralla kovassa noususuhdanteessa, ja katsojaennätyksiä on rikottu viime vuosina alati. Kwakin gangsterisävytteinen draama, Ystävä, on kotimaassaan katsotuimpien leffojen kärkipäässä, mikä tuntuu kyllä hieman kummalta – komean kuoren alla käsis lainailee niin kovasti Hollywood-meininkiä, ettei se lopulta onnistu tarjoamaan mitään käyttämätöntä. Noh, sama juttu kai meillä Suomessa Pahojen poikien kanssa…
Homma lähtee liikkeelle neljän ystävyksen – Joon-Sukin, Saeng-Taekin, Dong-Sun ja Joong-Hon – lapsuudesta. Tunnetun gangsterin poika Joon-Suk (Oh-Sung) saa ensimmäisten joukossa videonauhurin, ja kaverukset kelailevat innoissaan niin Bruce Leetä kuin pornoleffojakin. Vuodet vierivät, koulut vaihtuvat ja tiet erkanevat hiljalleen – ystävyys kuitenkin säilyy. Ahkerasti opiskelevasta Saeng-Taekista (Tae-Wah) muodostuu gangsteriksi varttuneelle Joon-Sukille läheinen, mutta Dong-Su (Dong-Gun) hyppää tämän vihollisjengiin.
Ystävä on ohjaukseltaan hyvin onnistunut filkka. Kameran käyttäytyminen kaoottisissa joukkotilanteissa on nättiä katseltavaa, ja kuvaus on muutenkin viimeisen päälle tyyliteltyä. Myös musavalinnat ovat hyviä, ja Oh-Sung vetäisee keskeisimmän roolin hienosti. Ohjaaja Kwak on käsikirjoittanut jutun kuitenkin vahvasti Saeng-Taekin näkökulmasta, sillä tarina riipaisee läheltä häiskän omaa menneisyyttä. Käsiksessä on hyviä oivalluksia, etenkin alkupuoliskolla varttumista seuratessa, mutta homman mennessä yhä lähemmäs perinteistä gangsteridraamaa kiinnostavuus kulahtaa.
Ystävä on peruspätevä, miehinen melodraama, jossa olisi kieltämättä potentiaalia enempäänkin kuin mitä lopputulos nyt on. Pläjäys on tosin helppo tapa tutustua Etelä-Korean leffakulttuuriin, sillä se ei ole liian vaikeasti sulateltava perinteisen suomalaisjuntinkaan näkökulmasta. Ihan kiva.
