Kolme kaverusta surffaavat isoilla aallikoilla 60-luvulla. Kaverukset ovat Matt (Vincent), Jack (Katt) ja Leroy (Busey), jotka kokevat jokainen eri tavalla 60-luvun. Villit vuodet keskittyy kuvaamaan tuota aikaa poikien kotikaupungista käsin. Vietnamin sotaa ei itse koeta vaan tyydytään näyttämään siellä käynneitä ihmisiä ja sinne värväämistä. Myös hippivuodet ehditään käsittelemään. Alussa sekoillaan humoristisesti teinileffojen tavoin (tuli mieleen ihan Delta-jengi ja Porky’s), mutta mitä pidemmälle kuljetaan, niin sitä enemmän Milius vakavoittaa elokuvaansa.
Tunnelma on leffassa tärkeintä. Isot aallot leiskuvat ja siellä kolme urhoa seisoskelevat lautojensa päällä näyttäen samalla taitonsa. Siinä jos jossain on sitä hienoa tunnelmaa. Rauhallisesti eteenpäin kulkeva raina jaksaa viihdyttää, mutta välillä olisi kuitenkin toivonut peliin enemmänkin vauhtia mukaan. Jotkut kohtaukset ovat aivan liian venytettyjä ja Milius jää jauhamaan liikaa samoja asioita. Pituudesta olisi ihan hyvin voinut napsasta vähäsen pois, eikä kukaan olisi kärsinyt yhtään.
Onneksi leffaa uskaltavat pelastaa leffan tähdet. Jan-Michael Vincent näyttää taitonsa esittäessään epätasaista elämää viettävää Mattia, mutta niin tekee myös William Katt kolmikon viisaimpana hahmona eli Jackina. Nick Nolten mieleen tuova Gary Buseykaan ei petä villinä Leroynä. Hyvän suorituksen tekee myös Sam Melville esittäessään kolmikon idolina toimivaa surffilautatehtailija Bearia, joka elämän painaessa murtuu yhä enemmän. Melville suoriutuu roolistaan melkein jopa paremmin, kuin pääkolmikko yhteensä.
Hienot rantamaisemat ovat iloa silmälle ja Milius puhuu asiaa, mutta jauhaa siinä samalla vähän liikaa tyhjääkin. Ihan menevä viihteellinen draama on kyseessä, minkä kerran katsoo ihan mielellänsä. Ei mikään erikoinen, mutta silti hyvä tarina ystävyydestä, 60-luvusta ja isoista aalloista. Voihan tämä tarjoilla joillekin nostalgisia tunteita, mutta minä kuulun nuorempaan sukupolveen.