Vuonna 1966 mestariohjaaja Billy Wilder teki äärimmäisen viihdyttävän sanailukomedian, jonka suurin ansio on legendaarisen parivaljakon, Jack Lemmonin ja Walter Matthaun, yhteen lyöminen. Odd Couple ja Äksyt vanhat herrat ovat jo käsitteitä ja juuri tässä elokuvassa luotiin pohja noille esityksille. Lemmon/Matthau -kaksikko teki lopulta 11 yhteistä elokuvaa.
Leffa kertoo Harry Hinklesta (Lemmon), jolla on moderni ammatti eli tv-kuvaaja. Eräänä päivänä hän on taas kerran kameransa kanssa kentän laidalla, kuvaamassa amerikkalaisen jalkapallon sarjaottelua tuhansiin koteihin. Yllättäen sattuu tahaton onnettomuus, kun yksi pelaajista törmää kovalla vauhdilla sivurajalla työskentelevään Harryyn, joka kovan iskun seurauksena loukkaantuu ja kiidätetään sairaalaan. Haukkana paikalla on myös Willie Gingrich (Matthau), joka on Harryn ex-vaimon veli, mutta samalla myös säälimätön asianajaja, joka on sitä mieltä, että Harryn kannattaa ottaa ikävästä onnettomuudesta kaikki irti. Willie kehottaa Harrya esittämään halvaantunutta ja vaikka Harry on hieman vastahakoinen tälle idealle, niin Willien lupaukset ex-vaimon uudelleenlämpiämisestä saavat Harrynkin toisiin mietteisiin. Kärsiväksi osapuoleksi tarinassa jää jalkapalloilija Boom Boom Jackson (Ron Rich), joka kokee suurta syyllisyyttä Harrylle tuottamistaan vammoista. Mies on sortumassa asian vuoksi niinkin pitkälle kuin alkoholismiin. Lisänsä tarinaan tuovat vakuutusyhtiön edustajat, jotka alkavat tietysti epäillä Harryn vammojen vakavuutta. Vakuutusyhtiöiden harjoittama nuuskinta saa Willien keksimään mitä älyttömimpiä peiteoperaatioita asian oikean laidan salaamiseksi.
Elokuva on komediallinen moraalien taistelu. Harry on keksittyine vammoineen tarinan keskiössä ja joutuu punnitsemaan, mitkä arvot painavat vaakakupissa eniten. Willie on takapiru, joka jaksaa alituisesti muistuttaa, että raha on ainoa mikä ratkaisee. Boom Boom antaa kasvot sijaiskärsijälle, joka maksaa kaikesta kieroilusta kovaa hintaa. Luvassa on siis todella herkullinen näkökulma ahneuden maailmaan, jota Wilder käsittelee ihailtavalla huumorintajulla.
Komiikan kärki iskee yhteen periamerikkalaiseen ilmiöön eli rahastukseen, joka tapahtuu oikeuslaitosten kautta, taitavien asianajajien avustuksella. Kaikki ovat varmaan kuulleet urbaanilegendan amerikkalaisesta ravintola-asiakkaasta, joka kaatoi kahvin päällensä ja sai palovammoistaan miljoonakorvaukset, koska kukaan ei etukäteen varoittanut siitä, että kahvi voi olla kuumaa. Tätä samaa ilmiötä kuvaa myös Wilder. Hän luo ikävän vahinkotilanteen, joka voi oikeissa käsissä muuttua todelliseksi onnenpotkuksi. Kyse on vain siitä, kuinka pitkälle härskiys voi mennä, kun systeemiä halutaan käyttää hyväksi. Toisaalta tarkastellaan, milloin inhimillisyys astuu kuvaan vai astuuko ollenkaan.
Wilder koki tämän elokuvan kuvauksissa samanlaista epäonnea kuin edellisen Suutele minua tyhmyri -leffan kohdalla. Tyhmyriä tehdessä tapahtui ikävä tapaus, kun toiseen pääosaan valittu Peter Sellers sai sydänkohtauksen ja joutui luopumaan roolistaan. Kohtalon oikusta myös tämän elokuvan kuvauksia jouduttiin suunnittelemaan uusiksi, kun Matthau sai niin ikään sydänkohtauksen, josta onneksi, Sellersin tapaan, toipui suhteellisen nopeasti ja pystyi jatkamaan elokuvan tekoa hieman laihtuneena, mutta kuitenkin.
nimimerkki: mauge
