Vuonna 1990 oli vuorossa tutustuminen Uuno Turhapuroon 17-vuotiaana ja jopa siihen millaista oli ennen kuuluisan johtajan syntymistä, kun hänelle vasta haettiin äitiä. Eukkokokeilaiden joukossa nähdään mm. Riitta Väisänen ja Spede Showsta tuttu ”Pimpelipompeli” Tyyne. Samalla selviää myös oliko Tyyne Uunon äiti vai ei. Elokuvan käsikirjoituksesta vastasi jälleen Spede Pasanen ja sen ohjasi Pertti Melasniemi.
Tarina alkaa siitä kun maanviljelysekspertti Hugo Turhapuro rakentaa pitäjän suurinta huvilaa tulevalle pojalleen, johtaja Uuno Turhapurolle. Kartanon rakentaminen on kestänyt jo kuusi vuotta, eikä valmista tunnu tulevan millään (”Se on enää kompassista kiinni”). Ennen pitkää paljon puhuttu johtajakin syntyy ja samalla siirrytään seuraamaan Uunoa 17-vuotiaana. Uuno käy edelleen koulua, ala-asteen toista luokkaa. Koulun ohella Uuno viettää aikaa parhaiden kavereidensa Härski Hartikaisen ja Sörsselssönin kanssa ja pyrkii myös kunnanjohtajaksi. Uuno myös auttaa isäänsä huvilanrakennuspuuhissa.
Leffassa selviävät mm. millainen Uuno oli koulussa, millainen oli Uuno ensikänni sekä millaista seksiopetusta Uuno sai. Elokuvan hauskinta antia ovat mielestäni mm. Uunon sekoilut koulussa sekä Uunon vaalikiertue, joka rajoittuu vain yhteen vierailuun. Muuten elokuva ei yllä lähellekään parhaimpia 1980-luvun puolivälissä valmistuneita Turhapuro-filmejä. Uunon ja kavereiden lisäksi leffassa nähdään myös Pirkka-Pekka Petelius Turhapuron naapurina Töppönä, Aake Kalliala isäntä Taavetti Tuppina sekä Leo Lastumäki nimismiehenä ja Martti Tschokkinen vt. kunnanjohtajana. Mukana on myös vuoristoneuvos Tuura perheineen. Leffa kertoo myös miten Uuno rakastuu Tuuran tyttäreen, Elisabethiin (”tytön ulkonäkö on suorassa suhteessa pankkitiliin”).
Loiri loistaa jälleen Uunona (kuten aiemmissakin leffoissa) ja Olavi Ahonen on myös hauska Uunon isän, maanviljelysekspertti Hugo Turhapuron roolissa (tosin tämän leffan jälkeen Olavi Ahosta ei enää Uuno-leffoissa nähty). Helge Herala nähdään muista Uunoista tuttuna kansakoulun opettajana (tässä vaiheessa vielä virassa, muissa hän oli jo eläkkeellä).
Leffassa on mukana jälleen niitä kuuluisia Speden keksintöjä (lasikuidusta valmistettu urheiluauto, moottorivene ja tuulivoimalla toimiva propellivene).
Suomen Elokuvasäätiö myönsi elokuvalle käsikirjoitus- ja tuotantotukea. Tämä elokuva oli viimeinen, joka kuvattiin maaseudulla, sillä myöhemmät 90-luvulla tehdyt Uunot keskittyivät lähinnä seuraamaan Uunon seikkailuja Helsingissä.
Vuonna 1990 Uuno Turhapuro pääsi myös Guinnessin ennätysten kirjaan eniten jatko-osia saaneena elokuvasarjana (aiemman ennätyksen haltija oli Pekka Puupää -elokuvasarja).
Kyseessä on siis ihan kelpo elokuva vaikka se ei yllä lähellekään parhaimpia 80-luvulla tehtyjä Uunoja. Ainakin fanaattisimpien Uuno-fanien ja miksei myös muidenkin Uunosta pitävien kannattaa silti katsastaa myös tämä tekele.
Loppuun vielä pieni muistutus: Älkää ottako mallia Uunon nuoruusvuosista, ellette halua rikkaisiin naimisiin!
nimimerkki: Juki
