William Munny (Clint Eastwood) elää sikafarmilla sikojensa ja lastensa kanssa. Rahaa ei ole paljon eikä elämä muutenkaan valoista. Vaimo on kuollut ja menneisyys entisenä pyssysankarina kaivertaa Williamin mieltä. Eräänä päivänä William saa houkuttelevan työtarjouksen muutamalta ilotytöltä. Williamin pitäisi tappaa pari julmaa cowboyta jotka ovat viillelleet ilotyttöä ja pahoinpidelleet tätä. Ovathan nuo cowboyt tuomittu sheriffi Little Billin (Gene Hackman) toimesta, mutta tuomio on liian lempeä. Aluksi William ei suostu tehtävään mutta pienen harkinnan jälkeen hän suostuu tehtävään. Hänen partnerina toimii nuori pyssysankari Schofield Kid (Jaimz Woolvett), joka ei ole eläissään tappanut ketään. Mukaan kostoreissulle tarttuu vielä Williamin vanha ystävä Ned Logan (Morgan Freeman).
Armoton on länkkärielokuvien perinnettä kunnioittava elokuva, jonka loppu ei jätä ketään kylmäksi. Elokuvan pitkältä tuntuvan keston jaksaa katsoa läpi ja eipä kelloakaan tule tiirailtua elokuvan aikana sitten yhtään. Vaikka elokuvan aihepiiri ei ole mikään siirappinen niin silti jo mainitun tappajakolmikon matka koskettaa. Myös siitäkin saattaa tulla jo tippa linssiin kun Clint Eastwood kiittää elokuvassa Don Siegeliä ja Sergio Leonea. Heidän vanha oppipoikansa on päässyt näyttämään heille oman elokuvansa, joka suorastaan tihkuu näiltä herroilta opittua kuvallista kerrontaa.
Elokuvan näyttelijät on valittu todella hyvällä maulla. Ketään ei oikein voi laittaa paremmuusjärjestykseen sillä melkeinpä kaikki näyttelijät näyttelevät sellaisella taidolla että huh huh. Clint Eastwood osuu roolissaan napakymppiin vanhana ja äreänä pyssysankarina jolta ei enää onnistu edes oikein ammuntakaan. Morgan Freeman näyttelee Clintin rinnalla hyvin Williamin entisenä tappotoverina ja ystävänä. Gene Hackman melkeinpä meinaa varastaa koko show’n elokuvan pääroistona Little Billinä, joka ei ole niin paha kuin luulisi. Hänhän suunnittelee elokuvassa tekevänsä pientä taloa rauhaiselle kuistille. Myös vanha leffatähti ja edesmennyt Richard Harris näyttelee ongelmitta. Sen sijaan leffan nuorena ja aloittelevana palkkatappajana nähtävä Jaimz Woolvett ei oikein kauheasti vakuuta päänäyttelijöiden sijaan mutta ei hän nyt huonosti näyttele.
Elokuvan käsikirjoitus on viisas ja koskettava etki syvällä entisen palkkatappajan mieleen. Ohjaus on Clintiltä loistavaa ja hänen kädenjälkensä kyllä näkyy elokuvassa. Elokuvassa kuullaan myös Clintin itsensä säveltämä Claudia’s Theme. Elokuva voitti aikoinaan peräti neljä Oscaria ja Clintin työ oli palkittu vihdoin ja viimein. Elokuva sai parhaan elokuvan, parhaan ohjauksen, parhaan miessivuosan ja parhaan leikkauksen pystit. Ja pakko sanoa että pystit menivät oikeaan osoitteeseen.
Lopuksi sanottakoon että tämä kannattaa katsoa jos tykkää Clintistä tai länkkäreistä. Kyseessä on mahtava teos jonka kanssa aika kuluu nopeasti. Elokuva vie kaksituntiselle matkalle sinne jonnekin. Kaunista. Täydellisyyteen elokuva ei yllä mutta kyllä tämä on sen verran vaikuttava kuvaus lännen maailmasta että neljä pojoa ja puolikas pojo on ansaittu. Mahtava elokuva entisistä palkkatappajista jotka lähtevät tapporeissulle rahan takia mutta suorittavat reissun loppuun henkilökohtaisista syistä.
nimimerkki: Mask
