Clint Eastwoodin näköinen karski kaveri saapuu rauhalliseen kylään halki preerian. Kohta baaritiskillä oluiden ääressä tuntematonta tulijaa tuijotellaan joukolla ja varsin ilmeikkäästi suoraan simmuihin. Ja arvaahan sen, kuinka käy jos joku käy ilmeilykisaan Clintin kanssa: siitä ei hyvää seuraa! Pikapuoliin ruumiita lojuu maassa, ja Clint naamailee coolisti.
Eastwoodin itsensä ohjaamassa Ruoskassa ei juurikaan tuoda mitään uutta westerngenreen, ellei melko brutaalia ruoskintaa tai Clintin esittämän muukalaisen hurjaa naisiin suhtautumista (vrt. esim. Kourallinen dollareita) lasketa mukaan. Clint on tällaisissa pätkissä tottunut näyttelemään, mutta tällä kertaa, toisin kuin vaikkapa Dollaritrilogiassa, paketti ei ole yhtä hyvin kasassa. Jotain kaivattaisiin lisää, ja paljon. Esim. Morriconen musaa kuivahkon tunnarin paikalle, ja ohjaajan työtkin olisi joku muu voinut tällä kertaa – Itäpuun kunniakkaista länkkäritaustoista huolimatta – hoitaa paremmin. Kelpo westernräiskeviihdettä tämä silti on.
Perinteistä länkkäriä tai astetta tummempaakin viihdettä kaipaaville Ruoska sivaltaa varmasti monen tähdykäisen arvoisesti, mutta muuten homma kuihtuu keskitasoiseksi ja väljähtyneeen makuiseksi. Pahin miinus on jo preerian kuivaa maatakin kuivempi ääniraitapuoli, jota tehdessä Leone & Morricone-parivaljakon työtä ei juuri ole kunnioitettu. Harmillista kyllä tämä oli huonoin Eastwood-leffa sitten Ratkaisevan iskun. Siispä kaksi ja puoli pojoa parrakkaalle pahisten teloittajalle, sille hauskalle pikkusheriffille ja perusasetelmille. Kuorrutteet perusasetemien päältä puuttuivat tällä kertaa lähes kokonaan.
