Mitä yhteistä on Arnold Schwarzeneggerillä, Terminaattorilla, kamalilla asusteilla, Michael Jacksonilla ja Spede Show’lla? No tietysti 1980-luku! Kaikkien rakastama, saksalaisella korostuksella puhuva, lihaskimppu tehtaili sinä vuosikymmenenä elokuvia oikein urakalla. Terminaattoreiden sekä Conanin ohella hän teki lukuisia vähemmälle huomiolle jääneitä elokuvia. Niistä hyvä esimerkki on Running Man – Juokse tai kuole, Stephen Kingin romaanin pohjalta tehty elokuva. Vahvasti tosi-televisiota kritisoiva toimintapläjäys tarjoaa taattua kamaa Arskan faneille, muttei yllä taiteellisesti kovinkaan korkealle tasolle.
Elokuvassa eletään tulevaisuuden maailmassa. Kirjat ovat kiellettyjä ja televisio pitää katsojiaan tarkassa kurissa. Suosituin televisio-ohjelma on Running Man – ohjelma jossa rikolliset joutuvat selviämään halki vaarallisen areenan Metsästäjien takaa-ajamina. Ohjelman mahdolliset voittajat saavat vapauden vankeudesta. Käskyjä rikkova poliisi Ben Richards (Arnold Schwarzenegger) saa syytteen siviilien murhaamisesta ja joutuu itse ohjelmaan. Hänen on nyt juostava tiensä loppuun asti ja samalla selvitettävä mistä oikeasti on kysymys.
Running Man kuuluu juuri niihin 80-luvun karmealla huumorilla höystettyihin toimintaelokuviin, joita ei kaikeksi onneksi enää tehdä. Elokuvan kömpelön tarinan alku on nopea ja sen taustoitus mitätön. Sen jälkeen mennään suoraan asiaan eikä poiketa enää sivupoluille. Käsikirjoituksen kynäillyt Steven E. De Souza (Die Hard) on onnistunut keksimään pari ihan hyvää käännettä ja jopa joitakin onnistuneita vitsejä. Muuten tarina on tunteeton ja kaipaisi enemmän vaihtelua toiminnan lomaan. Toimintakohtausten välille ei nimittäin ole keksitty mitään järkevää. Pelkkä vihollisten nitistäminen ei tee elokuvasta mestariteosta.
Running Manin näyttelijätkään eivät pysty pelastamaan epätasaista tarinaa. Arska ei tunnetusti omaa laisinkaan näyttelijäntaitoa, ja se näkyy lopputuloksessa jäykkänä ja luonteettomana suorituksena. Onneksi hän sentään osaa tapella näyttävästi. Muiden näyttelijöiden suoritukset eivät ole lähelläkään keskitasoa. Maria Conchita Alonso ei herättänyt minkäänlaisia tunteita Amber Mendezin roolissa. Bond-elokuvasta Elä ja anna toisten kuolla tutuksi tullut Yaphet Kotto on hänkin melko vaisu. Kultasormen hattua heittävänä Oddjobina nähty Toru Tanaka (tässä elokuvassa Subzero) tuotti pettymyksen. Elokuvan ärsyttävin hahmo on kuitenkin television johtaja ja Running Manin juontaja Damon Killian. Kerrassaan hirveä hahmo.
Kasarielokuville tyypilliset karmeat lavasteet ja erikoistehosteet ovat mukana tässäkin elokuvassa. Ajatus Arskasta trikoot yllä on huvittava, mutta samalla aikaa myös karmaiseva. Toimintakin toimii kohtalaisesti, muttei kuitenkaan koukuta katsojaa ruudun ääreen. Running Man ei missään vaiheessa muutu tylsäksi. Ei se tosin onnistuu saamaan adrenaliinia jylläämäänkään. Siitä pitää huolen Paul Michael Glaserin (Starsky & Hutch) haparoiva ohjaus.
Elokuvan parhaimmaksi ominaisuudeksi nousee sen täydellinen teema; median ylivalta sekä sensuuri ja sen seuraukset. Se tuodaan onnistuneesti esiin muun tarinankerronnan rinnalla. Mistään muusta syystä tätä elokuvaa ei tarvitse, eikä kannata, katsoa.
