Ajatustakin on mukana ja leffa on varman päälle pelattua viihdettä.

29.7.2004 16:54

Arvioitu elokuva

Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Joe Versus the Volcano
Valmistusvuosi:1990
Pituus:97 min

Joe Banks (Hanks) oli ennen rohkea palomies, mutta nykyisin elämään kyllästynyt konttorirotta. Hän kuulee sairastavansa hyvin harvinaista tautia nimeltä aivopilvi. Se tarkoittaa sitä, että Joen aivojen keskellä on mustaa painetta ja sen johdosta Joe kuolee puolen vuoden kuluttua. Lääkäri käskee Joen ottaa viimeisistä päivistä kaikki irti. Hän eroaa työstään ja irroittelee oikein kunnolla. Sen jälkeen vanha papparainen (Lloyd Bridgess) suostuttelee Joen pelastamaan saaren, joka tuhoutuu jos saarella olevaa tulivuorta ei lepyytetä ihmisuhrilla. Niinpä tuo pieni ihminen lähtee kohti saarta, jonka nimi on Waponi Woo (joka tarkoittaa pientä saarta, jolla on iso tulivuori). Matkalle mahtuu mutkia ja yksi romanssikin.

Joe ja tulivuori on ihan mukavaa romanttista hömppää. Ilmapiiri on hyvin lämminhenkinen ja katsojalle tulee ehdottomasti hyvä mieli, mikä on kaikkein tärkeintä. Ei tämä muuten mikään erikoinen ole, mutta viihteenä kelpo tavaraa. Ainoa huono puoli on sen paikottainen tylsyys, mikä tiputtaa hieman pisteitä.

Meg Ryan ja Tom Hanks ovat nyt ensimmäistä kertaa yhdessä. Tämän jälkeen he päätyivät vielä kahteenkin elokuvaan, jossa he saivat esittää yhdessä. Meg vetää mukiin menevästi kaikki kolme rooliaan ja Tom heiluu tapansa mukaan eli ihan hyvä suoritus on äijältä luvassa. Lloyd Bridges on aina hauska, eikä tee nytkään poikkeusta, kun hän tulee piristämään vähän alle viiden minuutin ajaksi tätä elokuvaa. Näyttelijäpuoli on ihan kondiksessa, eikä siitä tuon enempää tarvitse alkaa jorinoimaan.

Alku lupaili paljon. Mustaa huumoria viljeltiin aika paljon ja ilmapiiri oli mukavan synkkä. Vitsit olivat alkuun jopa karuja, mutta pian meno laantui ja muuttui aivan tavanomaiseksi romanttiseksi komediaksi. Tuosta huonosta muutoksesta huolimatta tämä onnistui olemaan ihan viihdyttävä, vaikka toki aineksia olisikin ollut parempaankin.

Ajatustakin on mukana ja leffa on varman päälle pelattua viihdettä. Romanttiset komediat eivät yleensä iske, mutta tämä oli ihan kiva. Ei tästä paljon mitään käteen jää, mutta silti tämä edustaa ylpeänä keskitason viihdettä. Muutama hyvä oivallus siellä täällä ja katsoja voi nauttia mitään sen kummempia ajattelematta.

Arvosteltu: 29.07.2004

Lisää luettavaa