Vuosina 1967-1968 ensimmäistä kertaa tv:ssä esitetty Star Trekin toinen tuotantokausi on luonnollistesti mannaa sarjan faneille. Saattaapa se kiinnostaa myös muita, jos ei muuten, niin ainakin niiden syvällisten mietteiden ansiosta, joita sarjan jaksot nostattavat pintaan. Tähtireen matkoilla kohdataan ongelmia täydellisen tietokoneen ylivallasta natsien marionettipäällikköön. Niinpä, alkuperäinen Star Trek osaa puhutella, jos katsoja pystyy näkemään poikaveijareita kiehtovien vekottimien ja letkeän jätkähuumorin taakse.
Sarjan toinen tuotantokausi on selkeästi varmemmalla otteella tehty kuin ensimmäinen, mutta myös mielikuvituksellisempi kuin kolmas tuotantokausi, joka kasattiin fanien pyynnöstä (sarja lopetettiin välillä) ja lähinnä vanhoja kuvioita toistaen. Nuoret ja salskeat kapteeni James T. Kirk (Shatner), vulcanuslainen tiedeupseeri Spock (Nimoy), laivalääkäri “Bones” McCoy (Kelley) ja konehuoneen monitoimimies Montgomery Scott (jokin aika sitten edesmennyt Doohan) kumppaneineen käyvät rohkeasti kohti sitä, mihin kukaan ei ole vielä ennen mennyt. Porukkaa kuljettaa eteenpäin pitkin tähtikirkkaita teitä avaruuslaiva Enterprise.
Kakkoskauden seikkailuista yleisesti fanien suosiota nauttivat mm. Mirror Mirror (kapteeni Kirk lähimpine ystävineen joutuu toiseen ulottuvuuteen, jossa neuvotteluja käydään vähemmän rauhanomaisemmin ottein kuin heidän omassa ulottuvuudessaan), Journey to Babel (Spock pääsee selvittelemään ontuvaa isäsuhdettaan) , The Trouble With Tribbles (jakso käsittelee… teollista ylituotantoa…), The Piece of the Action (poppoo joutuu vastakkain sellaisen yhteiskunnan kanssa, joka pitää muinaisia gangsteritarinoita elämänohjeenaan), Patterns of Force (Kirk kumppaneineen yrittää pelastaa zeoneita, jotka uhkaavat jäädä natsiliikkeen jalkoihin) ja The Ultimate Computer (täydellinen tietokone korvaa Enterprisen 400-päisen miehistön lähes kokonaan – vai korvaako?). Oivaa jännitystä tarjoaa myös jakso Assigment: Earth, joka on kuin pienimuotoinen James Bond-tarina. Siinä vieraan planeetan ihmishahmoinen agentti (Lansing) uhkaa estää Maassa 1960-luvulla tapahtuvan toimen, jonka vaikutuksen laadusta edes aina yhtä looginen Spock ei voi olla varma. Tahtooko agentti siis hyvää vai pahaa, sitä selvitellään mitä kiehtovimmalla tavalla koko 50 minuuttia, jonka ko. jakso kestää. Samaisessa jaksossa vierailevana tähtenä nähdään nuori Teri Garr!
Täytyy myöntää, että pahvisen oloisista kulisseistaan huolimatta alkuperäinen Star Trek -sarja on mitä miellyttävin ja kiinnostavin sci-fi -kokemus. Sarjaa kannattelee erityisesti pääkolmikon Kirk-Spock-McCoy välinen suhde. Kirk on sovitteleva tyyppi, McCoy alansa ja arvonsa tunteva heebo ja Spock niin ihastuttavan jäykkä järjenkäyttäjä, etteivät yhteentörmäykset McCoyn kanssa jää kovin harvoiksi. Sivustalta tukea antavat mm. navigaatiopuolen Chekov (Koenig), Sulu (Takei) ja viestiliikennettä tarkkaileva Uhura (Nichols). Roolien esittäjien vaikutus hahmoihin on toisella tuotantokaudella nähtävissä paremmin kuin hyvin. Sarjan toki loi Gene Roddenberry ja käsikirjoittajatiimissä istui useampi naama, mutta näyttelijöillä itselläänkin oli sanavaltaa hahmojensa kehitykseen. Esim. Spockin käyttämä vulcanuslainen käsitervehdys oli Leonard Nimoyn omaa keksintöä.
Star Trek on antanut jälkeensä syntyneille tieteissarjoille ja -elokuville paljon. Jos originaalin sarjan tehosteiden ja kulissien tökeryyden sekä 1960-lukulaisen naiskäsityksen pystyy sulattamaan (jep, naisia aliarvioidaan mm. siten, että sarjan vihoviimeisessä osassa todetaan naisen olevan kykenemätön tähtilaivan kapteeniksi), kunnon sci-fi -diggari ei voi olla rakastumatta siihen.
DVD sisältää:
(suom. tekstitys saatavana)
– kaikki toisen tuotantokauden 26 jaksoa seitsemällä levyllä
– dokumenttimateriaalia, jossa pääsevät ääneen mm. käsikirjoittaja D.C. Fontana ja Leonard Nimoy ja tekstikommentaattoreina Michael ja Denise Okuda
– kuvamatskua
