Utelias Vili

Animaation parhaat vuodet ovat menneet ohi ennen kuin ne alkoivatkaan. Vasta yhdeksänkymmentäluvun alussa alkanut tietokoneella luotujen animaatiotarinoiden kultakaivos on ehtynyt, eikä Utelias Vili (Curious George, 2006) ainakaan mielikuvituksellaan kiiltele. Tuskaliaan huonosti kirjoitettu tarina ja ylilyöntejä ammuskelevat ääninäyttelijät vievät lapseltakin katseluilon.

Utelias Vili on H.A ja Margret Reyn lastenkirjoihin perustuva filmatisointi, joka kolmiulotteisuudestaan huolimatta on lähempänä piirrostyyliä kuin Pixar-veljiään. Tarina uteliaasta, suloisesta apinasta ei kasvakaan kummoiseksi juoneksi.

Museon sulkemisen uhan alla Ted päättää pelastaa Bloomsberryn arvokkaan historian perinnön ja suuntaa Afrikkaan kuuluisaa patsasta etsimään. Patsas jää "tavallaan" löytämättä, mutta viekas Vili-apina matkustaa salaa laivakyydillä Amerikkaan. Ystävyydestä ja rehellisyydestä etsitään lapsille kasvatusmateriaalia, mutta näin pliisuna kieltä näyttää sekä aikuiset että lapset.

Sinänsä Vili on suloinen kepposineen ja lapsenomainen huumori tekee hahmosta hellyttävän. Ihmishahmoista ei voi sanoa samaa, mikä ei täysin ole käsikirjoittajien syytä vaan suomalaisten ääninäyttelijöiden. Huumori lipsuu käännöksessä ohi suun ja tärkeä tunneilmaisu vajoaa ylilyöntien suohon.

Lapsia aliarvioimatta, tottumattomat silmät eivät suurta väripalettia vaadi, mutta kyllä lapsetkin tarinan perään haikailevat. Englanniksi puhuttua versiota tuskin yleisö ennen DVD-julkaisia näkevät, mutta alkuperäisissä rooleissa Will Ferrell, Eugene Levy ja Drew Barrymore kuulostavat reilusti paremmilta vaihtoehdoilta.

nimimerkki: Martin van Wetten

Pisteet:
Arvosteltu: 06.08.2006
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Martin van Wetten
Vieras

Vili (apinaa apinoiva Welker) on pieni hassu apinanpoika, joka ei arkaile tutkia ja tutustua kaikkeen, mitä eteensä saa. Ted (Summanen/Ferrell) on Vilin vastakohta, ei pelkästään siinä, että hän on ihminen, vaan myös siinä, ettei miespolo oikein uskalla tai huomaa mitään. Vilin leikkiessä viidakossa Ted paiskii töitä oppaana Mulperin museossa. Sitten Ted saa kuulla vanhalta herra Mulperilta itseltään, ettei museota kohta enää ole. Työpaikkansa pelastaakseen Ted rohkaistuu, hyppää laivaan ja lähtee hankkimaan museolle uutta vetonaulaa aina Afrikan viidakoista asti. Ja siellä hän tietysti törmää ongelmiin, joista yksi on Vili-apina.

Animaation tekeminen on niin työlästä, että on ihan ymmärrettävää, jos sen tekijät haluavat pelata varman päälle. H.A. ja Margret Reyn suosituissa lastenkirjoissa seikkaillut Vili-apina (eli englanniksi siis George) ei takuulla voi olla menestymättä ainakin kohtalaisesti lippuluukuilla. Toisaalta, Viliä ei ole kirjojen kuvitukselle uskollisesti siirretty 3D-maailmaan, joten Toy Storyn ja Shrekin pilaamat lapset eivät ääriviiva-apinalle ehkä lämpene.

Utelias Vili -leffan värit ovat yksinkertaisesti upeat. Raina onkin parhaimmillaan varsinaista (lämpimien) värisävyjen juhlaa. Tämä elokuva on piirrosanimaatiota perinteikkäämmillään – jos niin voi yleensä väittää piirretystä, jonka monimutkaisimmissa kohdissa tietokoneet ovat selvästi olleet suurena apuna. Esimerkkinä kohtaus, jossa Vili lähtee salamatkustajaksi; aiemmin liikkuvaa ankkuriketjua olisi piirtänyt käsi vääränä koko plutoona apulaisia. Nyt kone hoitaa isoimmat hommat.

Kauniista kuvista huolimatta Vilistä ei oikein riitä iloa 10-vuoden rajapyykin ylittäneille immeisille. Ken Kaufmanin naputtelema käsikirjoitus toki panee Vilin ja Tedin moneen kivaan seikkailuun, mutta. Elokuva on pehmoudessaan ja yhdentekevyydessään jotenkin yhtä mielenkiintoinen kuin Teletapit-sarja. Vilin kujeilua on ihan hauska katsoa, mutta tuntuu, että hahmon lievä anarkisuus ei pääse oikeuksiinsa piirrettyjen ihmishahmojen väkinäisen huumorin ansiosta. Tedillä on sitä paitsi oppineeksi mieheksi sen verran törppö tapa puhua afrikkalaisille apujoukoilleen, että se jopa ihmetyttää. Ongelmat saattavat johtua myös ainakin osaksi dubbauksesta. Kääntäminen on totta kai huulisynkan takia näissäkin tapauksissa taitolaji. Silti olisi enemmän kuin suotavaa, että käännösten kieli olisi edes hiukan rikkaampaa tai tuoreempaa. Huhhuh. Hihhih. Oh. Uh. Ah. Oi. Kuules, nyt kaveri, äläs nyt kaveri, uhhuh, ehheh… Niinpä.

Vaikka Utelias Vili kärsii liiasta yrittämisestä ja vesitetyistä vitseistä, se on ainakin kiltti ja lempeäilmeinen leffa. Niitä tuskin tässä maailmassa on koskaan liikaa. Siksipä kannattaakin kääräistä perheen pienimmät kainaloon ja istuttaa heidät Vilin ääreen.

Pisteet:
Arvosteltu: 04.08.2006
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Söpö
Ylläpitäjä
618 arvostelua