Urban Legend - kauhutarinoita (1998)
- Alkuperäinen nimi:
- Urban Legend
- Tuotantovuosi:
- 1998
- Ohjaajat:
- Jamie Blanks
- Käsikirjoittajat:
- Silvio Horta
- Pääosissa:
- Alicia Witt, Jared Leto, Joshua Jackson, Rebecca Gayheart, Robert Englund, Tara Reid
- Maat:
- USA, Ranska
- Kielet:
- englanti
- Pituus:
- 98 min
- Genret:
- Kauhu
- Elokuvasarja:
- kauhutarinoita, s - kauhutarinoita 2
Iltana muuanna katson tv:tä ja mitä näenkään? Tämän pätkän. Ensivaikutelma: tylsä, yhdentekevä ja yllätyksetön teinikauhuilu. Jälkivaikutelma: viihdyttävä, varteenotettava ja arvaamaton teinikauhuilu. Ei siis mitään kauhuelokuvien kirkkainta kärkeä mutta sopii kauhun ja komediankin ystäville.
Aloitetaan arvostelu juonella: Nuori nainen murhataan bensa-asemalla (yhden elokuvahistorian surkeimman mutta naurettavimman reaktion jälkeen). Natalie niminen opiskelija tuntee tämän naikkosen ja huomaa syynin alla olevien urbaanien legendojen vaikuttavan tuleviinkin murhiin. Yhdessä koulun lehtimiehen kanssa hän alkaa selvitellä juttua. Ruumiita alkaa kertyä enemmänkin joten asialla alkaa olla kiire. Heti on todettava ettei filmi ole järin pelottava vaan pikemminkin jännittävä. Jännitystä luodaan lähinnä ns. väärillä hälytyksillä, voi-se-murhaaja-olikin-samassa-huoneessa-kuin-minä-kikalla ja kuka-sen-teki-pohdiskeluilla. Ja tuosta pohdiskelusta tulikin mieleeni, että murhaaja tosiaan pidetään salassa loppuun asti ja kun hän riisuu naamion katsoja yllättyy totaalisesti.
Näyttelijät eivät oikein yllä käsikirjoituksen tasolle mikä on harmi sillä tällä tarinalla olisi voitu luoda mitä loistavimpia tunteenpurkauksia. Näyttelijät ovatkin ainoa syy miksen leffaa katsoisi. En ole nähnyt yhtään Robert Englundin elokuvaa paitsi tämän, joten harmittaa että ensi kosketukseni häneen oli tällainen. Ohjaus pelaa ihan hyvin varsnkin lopun kissa ja hiiri-leikissä. Lopussa näyttelykin paranee edes hieman ja se onkin olennaista sillä kuten jo sanoin: loppu on mainio. Tekijöillä on ollut selvästi hauskaa, kun taas näyttelijät ovat ottaneet asian ehkä liiankin tosissaan mikä ei välttämättä ole hyvä asia. Ehkäpä tämä olisi toiminut paremmin jonakin indie-pätkänä, jolloin näyttelynkin voisi antaa (tietysti mikäli näyttelijät valitsisivat rennomman otteen) anteeksi. Jonkinlaista mustaa huumoria on ja sitä eivät onnksi edes näyttelijät pilaa.
Jos iskisi perjantai-iltana myöhäisen vierailun tai kyläilyn jälkeen tekemisen puute ei tämä olisi hassumpi vaihtoehto. Tosin parempia kauhukomedioita on nähty, eikä tästä oikein viitsisi maksaa täyttä hintaa.
Varoitus! Seuraava arvostelu sisältää mahdollisesti pari spoilausta (kolmannessa kappaleessa) ja kyseisen leffan täydellisen kasaan lyttäämisen.
Leffan ajatuksena on tehdä teinikauhuelokuva perustuen urbaaneihin legendoihin. Leffan juoni on hyvä ja ajatus loistava, mutta toteutus tökkii erittäin pahasti. Oikein suututtaa, miten juuri näin epäammattitaitoiset ihmiset keksivät tehdä tämän leffan.
Okei, elikkä meikäläisen ajatusmaailmaan ei millään voi mahtua, miten joku on voinut tehdä näin epärealistisen leffan. Siis eikö kenelläkään kuvausten aikanakaan ole ollut kanttia sanoa, että "hei jätkät, ei tää tosimaailmassa aivan näin menis", vai ovatko kaikki olleet yksinkertaisesti tyhmiä? Kuka tietää. Ja nyt voi tulla niitä spoilauksia. Elokuvan pääneito Natalie (Alicia Witt) on kohtuu kylmäpäinen koulutyttö, sillä hänen kaverinsa ja kämppiksensä tapetaan aivan hänen silmiensä edessä. Poliisi ei usko tytön murhahöpinöitä, joten mitä Natalie tekeekään? Mitä sinä tekisit jos ympäriltäsi olisi murhattu kaksi henkilöä aivan hetki sitten? No meidän Natalie ainakin jatkaa kaikessa rauhassa opiskeluitaan.
Natalien kämppiksen murha on myös niin huoh, 6-vuotiasko tuon kohtauksen on kirjoittanut. Yhdessä kohtauksessa eräs uhri ryömii karkuun kuskitonta autoa, joka lipuu hiljalleen häntä kohti. Mitä tekee ryömijä? No jatkaa tietenkin eteenpäin! Ei tullut mieleen ryömiä sivuun? Ja tulee vain väkisinkin mieleen, miksi murhaajan täytyy teurastaa niin monta ihmistä, kun hän kantaa kaunaa vain Natalielle. Mitään motiivia ei tule esiin, joten ei motiivia ilmeisesti keksitykään. Jälleen kerran iso aukko siis.
Olipa kyllä niin teinikauhua, että käytetään vielä toinenkin kappale sen haukkumiseen ja uskokaa tai älkää, myös kehumiseen. Itseäni leffa ei onnistunut pelottamaan yhtään. Tara Reid juoksee kirkuen hupputyyppiä karkuun avonaisessa paidassa tissit pomppien, tuo kohtaus kuvaa hyvin pitkälti toteutuspuolta. Murhaajan paljastuttua ei ainakaan pelota, vaikka juoni onkin hyvä ja tarinasta annan ison plussan, joka nostaa heti kerralla yhden tähden verran. Aivan ensimmäinen kohtaus on leffan paras ja lupauksia herättävä, josta pidän todella paljon.
Urban Legends - Kauhutarinoita on päätöntä teinikauhua, jonka voi tylsänä arki-iltana katsastaa.
"There's someone in the backseat!!!"
Urban Legend on kohtalaisen omaperäinen idealtaan, ja onnistuukin viihdyttämään puolitoistatuntisen kestonsa ajan erinomaisesti. Ehdottomasti paras teinikauhumässäilyhän tämä on ja vertakin on ihan mukavasti.
Pendeltonin yliopistolla murhataan pari opiskelijaa (yllätys, yllätys!) kaupunkitarinoiden mukaisesti ja Natalie uskoo että murhaaja tappaa uhrejaan urbaanilegendojen mukaisesti, mutta ystävät eivät ota häntä tosissaan.
Sanalla sanottuna Urban Legend on kliseinen. Mutta suuremmin se ei pääse haittaamaan, sillä säikyttelyt ja murhat ovat onnistuneita. Lisäksi mukaan on sotkettu hyviä vitsejä sekä pari hyvää näyttelijää. Murhaajankin arvuuttelu käy työstä. Urban Legend on melkoista kopiointia muista elokuvista (Scream, Tiedän mitä teit viime kesänä yms.), mutta onneksi kopiointi ei mene aivan liiallisuuksiin. Jatko-osassa kliseisyys ja kopiointi saavatkin sitten aivan uuden merkityksen.
Urban Legendin murhat ovat kekseliäästi toteutettuja, niin autojen hidasteita kuin kirvestäkin käytetään teurastamiseen. Tapot ovat hyvin toteutettuja sekä viihteellisiä. Huumoria ei ole yhtä runsaasti kuin Screamissa, mutta silti sitäkin löytyy. Lisäksi mukaan on ahdettu pakollinen "IIK! Ai, se olitkin vain sinä."-kohtaus, jossa päähenkilö huomaa murhaajan takkiin pukeutuneen henkilön lähestyvän ystäväänsä, ja pistää pystyyn hirmuisen mekalan, mutta sitten paljastuukin, että tämä henkilö oli vain yksi kavereista.
Suomen DVD-julkaisu on ekstroiltaan aika köyhä: Kehuskelua täynnä oleva lyhyt featurette, filmografiat, kommenttiraidan ja trailerin. Kuvanlaatu DVD:llä on hyvä, samoin kuin äänenlaatukin.
nimimerkki: pasa
Kerran eräänä erittäin tylsänä päivänä oli tylsää. Vain 2 vaivaista euroa oli taskun pohajalla, mietin mitä jaksaisin tehdä mieleeni tuli väkisin eräs idea: katsoisin leffan enkä ihan minkä tahansa leffan vaan ihkaa aitoa teinikauhua. Paikallisesta vuokraamosta löysinkin sitten etsimääni aivotonta kauhua, leffan nimi oli Urban legend.
Eräässä lukoissa puhutaan urbaaneista kauhutarinoista joista eräs koulun oppilas kiinnostuu. Pian tämä kyseinen oppilas huomaa että näitä kyseisiä tarinoita hyödyntävä psykopaattinen lahtaaja on hänen perässään.
Urban legend on tinkimätöntä ja erittäin persoonatonta teinikauhua aivan kuten esim. "Tiedän mitä teit viime kesänä", mutta on ideoioltaan parempi ja viihteellisempi. Urban legend pistää silti asioita huumorimielessä, eikä ota edes itseään vakavasti.
Ohjaus ja näyttely on sitä samaa rataa kuin teinikauhuleffoissa aina eli aika mitätöntä. Verellä ei liiemmin mässäillä mutta muutamia onnistuneita kohtia ja vitsejä Urban legend on täynnä. Myös kauhutarinoiden mukaan ihmisiä murhaava murhaaja kuullostaa mielenkiintoiselta mutta vaikka murhat ovat kohtuu hyvin kehitettyjä on silti murhaaja kohtuu persoonaton typerä takki päässä kävelevä heebo.
Jos vihaa teinikauhua vihaa Urban Legendsiäkin, mutta jos pitää teinikauhujen perinteisyydestä kannattaa valita Urban legends joka ei yllätä, mutta ei petäkkään. Painajainen elm streetin Ferddyn näyttelijä Robert Englund on sentään mainio opettajana vaikka yhdennäköisyyttä Freddyyn ei ihan heti huomaa.
nimimerkki: Criiticco























































