Siunattu (2000)
- Alkuperäinen nimi:
- Bless the Child
- Tuotantovuosi:
- 2000
- Ohjaajat:
- Chuck Russell
- Pääosissa:
- Angela Bettis, Christina Ricci, Holliston Coleman, Jimmy Smits, Kim Basinger, Rufus Sewell
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 106 min
- Genret:
- Trilleri, Kauhu
Keskiarvo
Arvostelut (3): 
Pikatuomiot (26):
Oma pikatuomio
Elokuvia, joissa paholainen on tärkeässä roolissa, on tehty melkoinen liuta. Niitä on niin hyviä kuin huonojakin. Tunnetuimmat lienevät Manaaja ja Ennustus. Myös samaa aihetta käsittelevä melkoisen kehno Arnold Schwarzeneggerin End of Days on saanut jonkin verran huomiota. Nyt käsiteltävä Siunattu käsittelee myöskin hyvän ja pahan välistä kamppailua. Siunattu sijoittuu uskonnollisen kauhun alueella sinne keksikastiin.
Maggien (Kim Basinger) narkkarisisko jättää hänelle noin viikon ikäisen vauvansa Codyn ja lähtee omille teilleen.. Kuusi vuotta myöhemmin Codyn (Holliston Coleman) epäillään olevan autistinen ja hän on erityiskoulussa. Hänellä sattuu olemaan myös yliluonnollisia voimia. Samanaikaisesti kuusivuotiaita lapsia löytyy murhattuina ja poliisi on ymmällään. Myös Cody siepataan paholaispalvontayhteisön toimesta. Saatananpalvojat aikovat käännyttää Codyn puolelleen ja Maggie yrittää löytää kasvattityttärensä ennen kuin on liian myöhäistä.
Siunattu on ihan ok-tasoinen kauhujännäri ja nykymittapuunkin mukaan ihan kivaa katseltavaa. Tässä ei sentään liian monen vuosituhannen vaihteen kauhupläjäyksen tapaan nähdä isotissisiä teinityttöjä juoksemassa naamioitunutta teräaseella varustautunutta tyyppiä pakoon, eikä muutenkaan tyydytä mihinkään halpaan verellä läträilyyn. Tunnelmaa luodaan hitaasti ja katsojaa säikytellään vähän väliä. Tämä kyllä pitää otteessaan ihan hyvin loppuun asti. Ihan pelottavimmasta päästä ei Siunattu ole, mutta ihan kivasti tämä leffa säväyttää.
On kyllä tällä leffalla huonotkin puolensa. Jotkut tietokone-efektit näyttävät kovin epäaidoilta. Etenkin rotat Codyn huoneessa ovat turhankin selvästi tietokone-efektiä. Elokuvassa on myös pahoja juonenaukkoja, mutta ne eivät tarinaa pahemmin pääse romuttamaan.
Chuck Russellilla on melko epätasainen ura elokuvaohjaajana. Hän ei ole montaa leffaa ohjannut, mutta niihin kuuluu monentasoista leffaa. Sieltä löytyy muun muassa The Mask, Eraser ja Skorpionikuningas. Siunattu menee juuri ja juuri sinne parempaan päähän. Myös tämän leffan näyttelijäkaarti on melko monitasoista. Kim Basingerilla on kyllä ulkonäköä, mutta kovin hyväksi näyttelijäksi häntä ei pääse väittämään. Pari ilmettä ei oikein riitä. FBI-agentti Travista näyttelevä Jimmy Smits on ihan kelvollinen roolissaan, mutta hänen hahmoonsa olisin kaivannut lisää särmikkyyttä. Pääpahista Starkia näyttelevä Rufus Sewell sentään hoitaa roolinsa mallikkaasti. Codya näyttelevä Holliston Coleman on roolissaan hyvä ja sopiikin siihen täydellisesti. Eipä muissakaan näyttelijöissä mitään valittamista ole.
Kaiken kaikkiaan Siunattu on ihan kiva pienimuotoinen kauhujännäri myöhäisiltaan. Ei kenties parasta kauhua, mutta kyllä tämän parissa viihtyy.
Pisteet:
Arvosteltu: 04.08.2006
Katsottu: Kotona
Hyvässä adaptaatiossa kirjan keskeisimmät tapahtumat siirretään valkokankaalle niin, että kerronta on jouhevaa ja jännitys pysyy yllä, vaikka sanansäilä onkin siirtynyt moniulotteisempaan formaattiin. Siunattu (vuodelta 2000, joskin jälki näyttää huomattavasti vanhemmalta) on hyvät esimerkki siitä kuinka adaptaatiota ei todellakaan tehdä. Leffan toinen toistaan järjettömämmät henkilöhahmot töksäyttelevät repliikkinsä ilmoille vain siksi, että kässäri käskee jutun sanottavan ko. saumaan. Ei mitään väliä, keitä on paikalla ja millä äänenpainolla läppää heitetään (saati kenelle!), kunhan se kuona vain punnataan ulos aikataulun mukaisesti… huh huh!
Siunatun kokonaissuoritus on sekin aikamoinen läppä ja jöötikasa. Kim Basinger kulkee leffan läpi kuin huppu päässään eli ts. pölvästinä sankarittarena ja johdattaa unhoitukseen näyttelijälaumaa, joka voisi oikeasti olla itse pelkkä lauma tieltä eksyneitä kulttilaisia. Kun kässäri vielä sotkee jokaisen uskonnollisen trillerin peruselementin mukaan, niin johan sauhuaa. Siis katsojan päässä.
Tehosteryhmän pojat ovat selvästi nördeilleet työaikansa ja kiskaisseet lopulta deadlinen kohdalla ohjaajalle ala-asteen ATK-tunnilla väsäämänsä grafiikat kehiin. Maskin ohjannut Russell on ehkä komediamiehenä pitänyt työtä ookoona tai jopa hauskana, mutta katselija ei ajattele samalla tavalla. Ei ainakaan ilmalennossa hidastettuna räjähtävän auton tai tehosterottalauman aikana.
Siunattu olisi melkein siedettävä pätkä, jos se tyytyisi olemaan vain säälittävä kuvakooste patsaista, liekeistä ja hulluista kulttilaisista. Mutta kaiken edellä mainitun lisäksi niin moni näyttelijä tekee itsestään pellen, ettei Siunattua voi päästää läpi edes parilla säälipojolla. Miinuspisteitä keräilevän Basingerin huoli on kyllä sitä luokkaa, että hän näyttää koko leffan ajan auton alle jääneeltä, mutta huoli taitaa johtua puhtaasti projektin surkeuden aiheuttamasta vatutuksesta. Omiin suosikkeihin lukeutuva Christina Ricci vilahtaa ruudussa sen verran, että nimen voi painaa kanteen, mutta tuloksena on vain yksi päätön suoritus muiden joukossa. Kaiken huipentaa Jimmy Smitsin kaikille tyhjyyksiä hölisevä agenttidude. Toisaalta äänessä pysyminen on ainoa keino erottaa Smits ontosta puupökkelöstä, joten hyvä näin. Sitä paitsi Rufus Sewell on hyvä haastaja huonouskisassa.
Siunattu kuuluu auttamattomasti siihen leffaosastoon, joka ajaa 90% katsojistaan pois kesken ontuvan matkansa. Jo ensimmäisen kymmenminuuttisen pakkopulla-alustus onnistuu tehtävässään eikä lopun tekojännitysshow auta yhtään – ei, vaikka soundipuolella yritetäänkin niin kovasti matkia J. Goldsmithin Ave Satani –fiilareita! Siispä Siunattu olkoon se leffanystävä, joka tajuaa pysyä kaukana tästä (mm. Skorpionikuninkaasta vastanneen) Chuck Russellin naurettavasta trilleristä. Ja kirottu se, joka väittää muistavansa harmaan trillerimassan alle vaipuvasta pätkästä vielä päivää myöhemminkin jotakin*.
* Jälkijäristyksen lailla saapuvia naurupurskahduksia ei lasketa muistamiseksi, ne ovat vain leffakuonasta aiheutuvia oireita. Paranevat parissa päivässä, alan tohtorit lupaavat.
Pisteet:
Arvosteltu: 04.08.2006
Katsottu: Kotona
Leffa, joka pistää taas miettimään elämää suurempia asioita. Kyseessä on taistelu hyvän ja pahan välillä. Alla hiukan minkä tyyppisestä taistosta on kyse.
Jeesuksen syntymästä on kulunut 2000-vuotta. Jaacobin eli Beetlehemin tähti tuikkii jälleen ja maailmaan syntyy uusi vapahtaja. Kim Basigner esittää naista (Maggie) jolle pari vuotta kadoksissa ollut narkkarisisko tuo vastasyntyneen omituisen tyttölapsensa ja livistää paikalta. Leffassa kulutetaan seuraavat kuusi vuotta kymmenessä minuutissa ja sitten juoni lähteekin rullaamaan. Paholaiseen vajonnut uskonlahko alkaa murhaamaan kuuden vuoden ikäisiä tiettynä päivänä syntyneitä lapsia löytääkseen uuden vapahtajalapsen (Codyn). Mukaan kuvioihin ilmestyy väkisin isäpuoleksi hankkiutunut äijä, jonka leipätyö on lahkon pomona. Tämä kaappaa joukkoineen Codyn ja yrittää paholaisen tukemana saada tytön kääntymään pimeälle puolelle tehdäkseen tästä langenneen enkelin.
Arska epäili kieltämättä ensin suuresti videokotelon kannessa Kim Basignerin nimellä hehkutettua tämän lajityypin leffaa. Juoni on kumminkin toimiva ja Kim pistää roolin peliin, joka ei latista tunnelmaa millään tavalla. Autistista Codya esittävä Holliston Coleman saa isollekin miehelle tippaa linssiin, niin hellyyttävä tämä on puhtoisuudessaan ja hyväntahtoisuudessaan. Leffassa nähdään myös tarvittava määrä pappeja, nunnia ja poliiseja. Kaikki tuntuvat olevan juonessa sulassa sovussa eikä mikään häiritse pahemmin.
Tapauksessa on käytetty aika paljon erikoisefektejä. Arskan mielestä nämä kumminkin sulautuvat oivasti tarinaan. Erikoisefekteillä päästään tykittämään aivotäräyhdyksen saaneen Maggien demoni-näkyjen kautta, joita ei kuitenkaan ole liikaa vaikka siinä rajoilla liikutaan. Näyt saavat kyllä aikaan kylmiä väreitä, joten hommassa on onnistuttu.
Tämä on siis uskonnon ympärille kiedottu jännityspläjäys. Toteutus ja juoni on kovaa luokkaa ja ahteri pysyy soffassa tiukasti tarvittavan ajan. Leffasta jää loppujen lopuksi hyvä maku suuhuun eli yksi erä voitettiin taas. Arska uskaltaa mennä nukkumaan leffan jälkeen. Kaikkien kohdalla nukkuminen ei välttämättä luonnistu heti. Heikkohermoisille suosittelenkin leffaa aamupäivällä katsottavaksi. Jos haluat tästä jännitysviihteestä kaiken irti niin pläjäys kannattaa pistää masiinaan myöhään pimeässä illassa ja hanat kaakkoon, vaikka sitten vain korvakuulokkeilla.
Pisteet:
Arvosteltu: 11.07.2001
Katsottu: VHS
