Sideways (2004)

Kertakaikkisen hieno kokemus, jonka monikerroksisuus vaatii hyvän viinin tavoin monta tarkkaa maistelua.

Jos avaisit viinipullon nyt, se maistuisi erilaiselta kuin minään muuna päivänä. Viini elää ja kehittyy jatkuvasti saaden alati uusia kerroksia, kunnes se saavuttaa huippunsa – kuten Miles Raymondin Cheval Blanc ’61. Sen jälkeen alkaa väistämätön ja tasainen alamäki. Entäpä kun oma huippukohta luisuu käsistä ja jäljelle jää vain murskattujen unelmien viiltävänteräviä sirpaleita?

Silloin pitää juoda lisää viiniä.

- Well, the world doesn't give a shit what I have to say. I'm not necessary. Had. I'm so insignificant I can't even kill myself.
- Miles, what the hell is that supposed to mean?
- Come on, man. You know. Hemingway, Sexton, Plath, Woolf. You can't kill yourself before you're even published.
- What about the guy who wrote Confederacy of Dunces? He killed himself before he was published. Look how famous he is.

Sidewaysin lähtökohta ei juuri säväytä ainutlaatuisuudellaan: On kaksi kaverusta, avioerosta toipuva kirjailijanalku-viiniekspertti Miles (Paul Giamatti) ja hänen pinnallinen vastakohtansa Jack (Thomas Haden-Church). Edessä on juhlava lomaviikko ennen Jackin häitä. Miehet etsivät Kalifornian kauniista maisemista viiniä, naisia ja itseään. Verkkainen alku saattaa tuottaa jopa hetkellisen pettymyksen tunteen, mutta se kaikkoaa nopeasti ja toimii jälkikäteen ajateltuna mainiosti; hahmot rakentuvat rauhallisen varmasti vetäen katsojan kuin huomaamattaan itkemään ja nauramaan keskelle leffan elämää.

Sideways repii yksinkertaisesta juonesta kaiken irti; se ei pakota itseään jatkamaan eteenpäin ihmekäänteiden avulla, vaan soljuu eteenpäin itsevarmuudella, jonka kaltaista nykyään näkee harvoin. Komea dialogi ja loistavat näyttelijäsuoritukset luovat viiniteeman ympärille aidon, hienovaraisen tunnelman, jolle on haettu hengähdystauoksi vastapainoa juuri oikeassa suhteessa hävyttömän hillittömistä komediahetkistä. Elokuva ei sorru alleviivailemaan ääripäihin vaan jättää vahvan, uskottavalla tavalla elämänmyönteisen jälkimaun.

- Half my life is over and I have nothing to show for it. Nothing. I'am thumbprint on the window of a skyscraper. I'm a smudge of excrement on a tissue surging out to sea with a million tons of raw sewage.
- See? Right there. Just what you just said. That is beautiful. 'A smudge of excrement... surging out to sea.' I could never write that.
- Neither could I, actually. I think it's Bukowsky.

Henkilögalleria ja casting ovat täysosumia. Virginia Madsen tekee loistavan suorituksen Mayana, jonka viinimonologi jo yksistään sulattaa katsojansa täysin. Kaikki kunnia myös Thomas Haden Churchin riemukkaan osuvalle televisiokeikaritulkinnalle, mutta elokuvan valovoimaisin tähti on kiistatta Paul Giamatti. Upea näyttelijä on nähty aikaisemmin lukuisissa sivuosissa, mutta Sidewaysissa hän pääsee näyttämään todelliset taitonsa piirtäen hauskan, koskettavan ja inhimillisen kuvan ihmissuhteisiin kykenemättömästä oskariolemattomasta.

About Schmidtillä jo vahvaa lupausta osoittanut Alexander Payne lunastaa Sidewaysin myötä paikkansa yhtenä amerikkalaisen nykyelokuvan aidoimmista ohjaajista. Paljon sanottu, mutta vähätellä en voi. Tässä on pieni helmi, joka kulkee rohkeasti omaa polkuaan ja porautuu hiljalleen alitajuntaan lähtemättömällä tavalla. Kertakaikkisen hieno kokemus, jonka monikerroksisuus vaatii hyvän viinin tavoin monta tarkkaa maistelua. Tästä ei draama enää parane.

Pingutyyppi
Tykittäjä, 242 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 09.05.2005
Katsottu: Teatterissa

Tämä mahtava tarina lumosi Oscar-akatemian jäsenet niin paljon, että se sai peräti viisi Oscar-ehdokkuutta.

Sideways on ainakin tähän asti paras leffa, jonka olen tänä vuonna nähnyt. Elokuvateatterissa kuului todella usein naurua, kun Milesin ja Jackin viini -ja golfreissun aikana sattuneet koomiset tilanteet ja älykäs dialogi naurattivat.

Leffa seuraa kahden keski-ikäisen miehen viikon matkaa Kalifornian viinitiloilla, ennen kuin toisen heistä pitäisi mennä naimisiin. Miles ja Jack tapaavat matkan aikana Stephanien ja Mayan, yrittävät ymmärtää toisiaan ja ovat molemmat matkan jälkeen taas hiukan viisaampia. Paul Giamattin ja Thomas Haden Churchin kemiat toimivat saumattomasti yhteen ja he sopivat hahmoihinsa loistavasti. Milesin ja Jackin matkan seuraaminen onkin mielenkiintoista sillä he ovat toistensa täysiä vastakohtia ja he täydentävät toisiaan mahtavasti. Naimisiin menevä saippuasarjanäyttelijä Jack on komea naistenmies, mutta muuten täysi taukki. Silti hän on helposti elokuvan sympaattisin hahmo. Miles on kaksi vuotta masentuneena ollut eronnut kirjailija ja älykkö, jota tuntuu kiinnostavan enemmän viinit kuin naiset. Miles on viinin suunnaton asiantuntija, joka tunnistaa lasissa olevan nesteen aineosat melkein täydellisesti. Jack on sen sijaan viiniasioissa amatööri ja sivistymätön. Yhdessä he luovat yhden sympaattisimmista ja todellisimmista parivaljakoista minkä olen ikinä nähnyt selluloidilla.

Sideways on ns. indie-leffa, mutta tämä mahtava tarina lumosi Oscar-akatemian jäsenet niin paljon, että se sai peräti viisi Oscar-ehdokkuutta (mm. Paras elokuva-kategoriassa) ja voitti parhaan sovitetun käsikirjoituksen palkinnon, minkä se toden totta ansaitsi. Sideways on paitsi älykäs ja riemastuttava "pieni elokuva", mutta se on myös road movie-teosten kärkeä. Ohjaaja Aleksander Paynen seuraavaa elokuvaa kannattaa odottaa.

On etovaa ottaa puoli pistettä pois ja antaa tälle elokuvalle neljä ja puoli kuulaa, mutta tunnontuskienkin vallitessa niin on pakko tehdä, sillä Sideways ei ole loistokkuudestaan huolimattatäydellinen elokuva, vaikka lähelle päästään.

nimimerkki: Nelisilmä

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 18.04.2005
Katsottu: Teatterissa

Sekä viihdyttää, että herättää ajatuksia. Kahden miehen kasvutarina on todella mielenkiintoinen tapaus

Keski-ikää vähitellen lähestyvä Miles (Paul Giamatti) on kirjailija, joka ei ole saanut oikein mitään aikaan elämässään. Avioliitto ajautui karille noin pari vuotta sitten. Hän toimii opettajana ja kirjoittaa siinä ohella kirjoja, joita hän ei saa mitenkään kustannettua. Hän lähtee yhdessä kaverinsa Jackin (Thomas Haden Church) kanssa matkalle, jonka aikana olisi tarkoitus maistella mahdollisimman paljon viinejä. Tämän viikon jälkeen Jack menee naimisiin ja vapaus loppuu siihen, siispä nyt hänen on tarkoitus viettää hurjaa elämää tämän viikon aikana. Matkalla he tapaavat myös kaksi naista, Mayan (Victoria Madsen) ja Stephanien (Sandra Oh), joiden kanssa miehet tekevät tuttavuutta.

Minä pidin hirveästi ohjaaja Alexander Paynen aikaisemmasta elokuvasta About Schmidtistä. Sideways jatkaa samoilla poluilla. About Schmidtin maailma oli ankea ja ilmapiiri oli aika synkkä. Nyt on valoa päästetty enemmän mukaan kuviin, eivätkä elokuvan miehet ehkä sittenkään ole niin pahoja luusereita kuin herra Schmidt. Sideways on myös hieman keveämpää katsottavaa, vaikka ajatuksia tämäkin herättää. Elokuva on paikoin hyvin hauska, vaikka tunnelma onkin aika haikea. Elokuvan dialogi on parhaimmillaan myös aivan mainiota kuunneltavaa.

Syvät henkilöhahmot ja elämänmakuinen kertomus ovat elokuvan tukipylväitä. Leffan päähenkilöt, kaksi elämässään epäonnistunutta miestä, ovat todella aidonoloisia, mitä edistää hyvät näyttelijät. Naamaltaan erittäin tunnettu, mutta nimeltään aika tuntematon Paul Giamatti on loistava Milesina. Mies on aivan loistava ja aliarvostettu näyttelijä. Sideways on ehdottomasti hänen uransa parhaita leffoja ja Miles hänen ehkäpä paras roolisuorituksensa. Hän piirtää hahmostaan todella sympaattisen miehen, jonka rakas harrastus on viinit. Giamatti ansaitsisi roolistaan ehdottomasti edes Oscar-ehdokkuuden, jota hänelle ei valitettavasti tipahtanut.

Toinen tärkeä henkilö, eli Jack, puolestaan näytteli aikoinaan parissakin TV-sarjassa, nykyisin hänet tunnetaan lähinnä vain mainoksista. Hän haluaisi saada naista ennen kuin astuu avioliittoon, mikä olisi nyt matkan yksi tarkoituksista. Ei Jackilläkään erityisen hyvin mene, mutta hän ei ainakaan halua näyttää sitä. Häntä tulkitsee erittäin hyvin Thomas Haden Church. Mitään erikoista uraa Church ei ole aikaisemminkaan luonut, itse muistan hänet parhaiten Viidakon Ykästä, mikä ei välttämättä ole kovin hyvä merkki. Tässä elokuvassa Church on kuitenkin todella hyvä, mistä osoituksena Oscar-ehdokkuus.

Elokuvan tärkeät naisosat vetävät Virginia Madsen ja Sandra Oh, jotka ovat molemmat todella hyvässä vedossa, varsinkin Madsen, joka sai roolistaan ainakin Oscar-ehdokkuuden, katsotaan miten nyt käy. Ohjaaja Payne osaa kiinnittää katsojan mielenkiinnon hienosti, vaikka tarina ei muuten kiinnostaisikaan, niin kumminkin on pakko nähdä miten tarina jatkuu. Minä ainakin toivoin koko ajan elokuvan vielä jatkuvan, mutta valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan.

Sideways on todella mukava elokuva. Se sekä viihdyttää, että herättää ajatuksia. Kahden miehen kasvutarina on todella mielenkiintoinen tapaus. Tarinaa liikutetaan upeasti eteenpäin turhia hätiköimättä, mutta vauhti pysyy koko ajan tarpeeksi kovana, että katsoja ei ehdi mitenkään väsähtää pläjäyksen aikana. Elokuva naurattaa, mutta myös liikuttaa. Minusta tällaisia filmejä on tullut viime aikoina, jotka käsittelevät tätä samaa aihetta, keski-ikäisyyttä ja hukassa olemista, kuten Lost in Translation, mutta Sideways erottuu siitä massasta edukseen. Elokuvasta tulee hieman haikea olo, mutta se jättää myös hyvän mielen.

Thoke
Tykittäjä, 613 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 23.02.2005
Katsottu: Teatterissa