Sideways on ainakin tähän asti paras leffa, jonka olen tänä vuonna nähnyt. Elokuvateatterissa kuului todella usein naurua, kun Milesin ja Jackin viini -ja golfreissun aikana sattuneet koomiset tilanteet ja älykäs dialogi naurattivat.
Leffa seuraa kahden keski-ikäisen miehen viikon matkaa Kalifornian viinitiloilla, ennen kuin toisen heistä pitäisi mennä naimisiin. Miles ja Jack tapaavat matkan aikana Stephanien ja Mayan, yrittävät ymmärtää toisiaan ja ovat molemmat matkan jälkeen taas hiukan viisaampia. Paul Giamattin ja Thomas Haden Churchin kemiat toimivat saumattomasti yhteen ja he sopivat hahmoihinsa loistavasti. Milesin ja Jackin matkan seuraaminen onkin mielenkiintoista sillä he ovat toistensa täysiä vastakohtia ja he täydentävät toisiaan mahtavasti. Naimisiin menevä saippuasarjanäyttelijä Jack on komea naistenmies, mutta muuten täysi taukki. Silti hän on helposti elokuvan sympaattisin hahmo. Miles on kaksi vuotta masentuneena ollut eronnut kirjailija ja älykkö, jota tuntuu kiinnostavan enemmän viinit kuin naiset. Miles on viinin suunnaton asiantuntija, joka tunnistaa lasissa olevan nesteen aineosat melkein täydellisesti. Jack on sen sijaan viiniasioissa amatööri ja sivistymätön. Yhdessä he luovat yhden sympaattisimmista ja todellisimmista parivaljakoista minkä olen ikinä nähnyt selluloidilla.
Sideways on ns. indie-leffa, mutta tämä mahtava tarina lumosi Oscar-akatemian jäsenet niin paljon, että se sai peräti viisi Oscar-ehdokkuutta (mm. Paras elokuva-kategoriassa) ja voitti parhaan sovitetun käsikirjoituksen palkinnon, minkä se toden totta ansaitsi. Sideways on paitsi älykäs ja riemastuttava ”pieni elokuva”, mutta se on myös road movie-teosten kärkeä. Ohjaaja Aleksander Paynen seuraavaa elokuvaa kannattaa odottaa.
On etovaa ottaa puoli pistettä pois ja antaa tälle elokuvalle neljä ja puoli kuulaa, mutta tunnontuskienkin vallitessa niin on pakko tehdä, sillä Sideways ei ole loistokkuudestaan huolimattatäydellinen elokuva, vaikka lähelle päästään.
nimimerkki: Nelisilmä
