Saw II (2005)

Jatko-osa, joka pääsee todella lähelle ykkösen nerokkuutta.

Tällä hetkellä odottelemme innolla Saw V:n rantautumista elokuvateattereihin halloweenina, joten voisipa tässä ajankuluksi arvostella tämän kakkososan. Itse pidän kaikista Saw-elokuvista ja niiden laatu ei vain huonone. Saw IV:kin on loistava leffa, jopa melkein ykkösen tasoinen. Toivon tosiaan että niin käy Saw V:llekkin. Mutta kuten muutkin tämä kakkonenkin on loistava leffa. Totuttuaan ykkösen pesuhuoneeseen, voi tuntua oudolta siirtyä isoimpiin tiloihin ja isompiin jengeihin, mutta hyvin siinä on onnistuttu. Ykkösessä niin sanottuja pelaajia ei ollut kuin kaksi, nyt niitä on kahdeksan.

Salaperäisesti kadonnut Jigsaw (Tobin Bell) on nyt palannut. Poliisit tutkivat raakaa poliisin vasikan kuolemaa ja tietävät sen olevan Jigsawin tekosia. Etsivä Eric Matthews (Donnie Wahlberg) on yksi noista poliiseista. Vaimonsa on jättänyt hänet ja hän riitelee jatkuvasti poikansa kanssa. Poliisit saavat vihdoin Jigsawin kiinni, mutta selviääkin, että eräänpäiväinen riitely saattoi osottautuakkin Ericin ja hänen poikansa viimeiseksi tapaamiseksi, sillä Jigsawilla on uusi peli käynnissä, ja yksi hänen pelinappuloistaan on Ericin poika. Ericin tehtävä olisi vain kuunnella Jigsawia kaksi tuntia ja sitten hän näkisi poikansa vapaana. Eric ei voi tietenkään uskoa sitä, JIgsawin tuntien ja koska heillä on tietokoneruudut josta he näkevät mitä talossa tapahtuu, ja talossa alkaakin tapahtua, sillä ihmisiä alkaa kuolla. Yksi kerrallaan ja aikakin alkaa käydä vähiin...

Ykkösessä pikkuroolissa Jigsawina vilahtanut Tobin Bell näyttelee mahtavasti. Vanhasta iästään huolimatta, hän hoitaa Jigsawin roolin kunnialla ja karmivasti. Donnie Wahlbergkin on ihan hyvä, mutta ei vedä vertoja ykkösen Tr. Lawrencen näyttelijälle tai Danny Gloverille. Itse olisin valinnut rooliin jonkun muun. Ykkösessäkin uhrina ollut Shawnee Smith, hoitaa roolin loistavasti loppuun asti. Ja Franky G:kin hoitaa kaikessa iljettävyydessään ja ilkeydessään roolinsa hyvin.

Ohjaus on lähes ykkösen tasoa ja nyt tähän asti kaikki jatko-osat neloseen asti ohjannut Darren Lynn Bousman tekee hyvää työtä. Musiikit ovat hyvät, varsinkin elokuvan piinaava tunnari, joka on kyllä yksi parhaista tunnareista koko elokuvahistoriassa.

No Saw II:han on mukavaa kauhua. Ykkösen tavoin se ei ole pelottava, mutta jännittävä toki. En ole itse heikkohermoisimmasta päästä, mutta heikkohermoisimmat saattavat tätä hyvinkin säikkyä. Loistava jatko-osa, joka pääsee todella lähelle ykkösen nerokkuutta, mutta kyllä ykkönen tulee aina olemaan näistä paras.

QT
Käyttäjä, 31 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 16.03.2008
Katsottu: Kotona

Leffasarja sahaa paikallaan jo kakkososassa.

Murhaajan pitää olla sadistinen, älykäs, motiiviltaan jopa opettavainen. Leffan yleisilmeen taasen tunkkainen, silpova, ruma ja likainen. Viime vuosina niin Eli Rothin veriroiskeiset Hostelit kuin paisunut Saw-leffasarja ovat ottaneet oman siivunsa leffayleisöstä. Tosin Sawin kohdalla meno tuntuu sahaavan paikallaan jo kakkososassa.

Saw on lisääntynyt leffa per vuosi -tahtia, mikä jo kertonee paljon rahastuksen osuudesta, mutta toisaalta myös Jigsaw-hahmon voimasta. Saw II:ssa kalpeakasvoinen Jigsaw vangitsee kahdeksan ihmistä seikkailemaan verisiä vastoinkäymisiä vastaan ja urhea poliisisetätomppeli toljottelee sitten monitorilta, kun mm. oma poika uhmaa kuolemaa. Jigsawin tarjoama peli sisältää paljon kirkunaa sekä vastapainona tylsyyttä.

Saw II.ssa liikatarjonnasta ei kärsi pelkästään hutaistu kidutusmetodileikittely, vaan myös teennäinen kauhu tasaisen huonoa työtä tekevän näyttelijäjoukon likaisilla kasvoilla pursuaa yli. Tilannettakin ahdistavammalta tuntuu lopulta meiningin halpuus ja selviytymistaistoa käyvän konkkaronkan pahvisuus.

On ymmärrettävää, että Saw II:lla on oma yleisönsä, mutta esimerkiksi taidetta leikittelystään jalostaneen Dexterin kepeää nerokkuutta ja tarttuvuutta tunkkaisuudesta ei löydy. Lopputwisti on ok – sen kaoottisuudesta esiin alleviivattu kerrontatapa ei niinkään. Yhtälailla voimakkaasti väritetty ns. huumeneulakohtaus sattuu, mutta kaikki muu haiskahtaakin sitten pahasti vain liukuhihnalta tuotetulta tuotteelta splatter-himosta kärsiville.

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä, 741 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 12.09.2008
Katsottu: Kotona

Leffahan on loistavaa viihdettä viimeiseen sekuntiin saakka.

Jigsaw jatkaa sairaita pelejään Saw-saagan toisessa osassa. Niin kuin ensimmäisessä osassakin pelinappuloina ovat ihmiset, joita Jigsaw (Tobin Bell) manipuloi pirullisen taitavasti omalla tappavan rauhallisella tyylillään. Tällä kertaa hän jättäytyy tahallaan virkavallan käsiin, jättäen poliisi Eric Matthewsille (Donnie Wahlberg) vihjeen olinpaikastaan. Ihmishenkiä vaativa sairas peli voi alkaa poliisien saapuessa Jigsaw:n piilopaikkaan.

Yllätyksekseen he löytävät vanhan ja erittäin sairaan miehen, muttasitäkin suurempi yllätys on Jigsaw:n järjestämä pieni peli; poliisit löytävät joukon valvontakameroita kohdistettuna johonkin vanhaan taloon, jossa näkyy olevan kahdeksan ihmistä, mukana Ericin poika Daniel (Erik Knudsen). Alkaa hermoja raastava taistelu aikaa vastaan. Huolen murtama Eric ja joukko muita poliiseja tekevät kaikkensa saadakseen talon olinpaikan tietoonsa, mutta Jigsaw pyytää heitä vain noudattamaan sääntöjä, jotka kuulostavat toinen toistaan tyhmemmiltä. Poliisien harmiksi sääntöjen noudattaminen on ainoa tapa selvitä hengissä.

Myös toinen Saw on pirullisen ovela trilleri, joka tuo henkeä salpaavan loppuratkaisun. Ykkösosalle tämä ei aivan pärjää, mutta ei paljoa häviäkään. Käsikirjoitus ja juoni hipovat täydellisyyttä ja pääosien näyttelijät hoitavat hommansa hyvin, erityisesti tyyntä rauhallisuutta uhkuva Jigsaw:ta näyttelevä Tobin Bell on juuri oikea valinta älykköpsykopaatin rooliin.

Saagan aloitusosan tapaan Saw II ei ole millään tavalla pelottava, väittäisin puhtaaksi trilleriksi. Tottakai paatuneimmat leffojen arvostelijat löytävät tästäkin sata ja yksi virhettä, mutta miksi niitä täytyisi etsiä? Leffahan on loistavaa viihdettä viimeiseen sekuntiin saakka, vaikka osa asioista oikeassa elämässä ehkä toisella tavalla hoituisikin. Mitään miinuspuolta tästä en oikeastaan löydä, mutta täyttä tähtipottia en anna, koska sitä viimeistä säväytystä leffa ei pystynyt antamaan, toisin kuin ensimmäinen osa.

Loistava elokuva, jota voi suositella kaikille. Jotkut kohtauksista voi tuntua ällöttäviltä, mutta mielestäni Saw II on suht kevyttä viihdettä, jota voi vain katsoa ja nauttia.

Boy From Shadows
Tykittäjä, 182 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 08.08.2008
Katsottu: Kotona

Kuuluu kyllä parhaimpiin jatko-osiin mitä on tehty.

Vuoden 2004 paras jännityselokuva Saw on saanut jatko-osan. Hieman arvelutti, että miten noinkin nerokkaalle trillerille saataisiin ainakin vertauskelpoinen jatko-osa?. Ekan Saw:in tekijät ohjaaja James Wan ja käsikirjoittaja/näyttelijä Leighn Whannel Löysivät Darren Lynn Bousmanin. Bousmanilla oli ollut jonkin aikaa suunnitteilla oma elokuva, mutta mikään studio ei ollut kiinnostunut siitä. Wan ja Whannel päättivät hieman muokata Bousmanin tarinaa niin siitä tulee hyvinkin Saw 2. Bousman Sai itse kunnia ohjata elokuvan, Whannel toimi toisena käsikirjoittajana ja James Wan tuottajana.

Poliisi Eric Matthews (Donnie Wahlberg) saa tutkittavakseen hyvin raa,an murhan. Näyttää siltä, että uhri olisi kamppailut pitkään ennen kuolemaa. Samalla Matthewsin oma poika on myös kadonnut. Samaan aikaan kourallinen toisilleen tuntemattomia ihmisiä löytää itsensä ränsityneessä ja autiosta talosta. Pikku hiljaa vihjeiden ja julmien murhien aikana heille alkaa selvitä, että he ovat tekemisissä julman sarjamurhaaja Jigsawin (Tobin Bell) kanssa. Miten Matthews, hänen poikansa ja muut ihmiset liittyvät tällä kertaa Jigsawin listalle?

No huh huh mikä jatko-osa!. Puolitoista tuntia vierähti todella nopeasti. Saw 2 kuuluu kyllä parhaimpiin jatko-osiin mitä on tehty. Terminator 2 ja Aliens paluu ovat loistavia esmimerkkejä onnistuneista jatko-osista Saw 2 kuuluu samaan sarjaan. Leffan budjetti oli n 4 milj ja se tuotti pelkästään Usassa n 80 milj. Leffan näyttelijät tekivät melko hyvää työtä, vaikka suurin osa olikin melko tuntemattomia. Oltiin mukaan saatu muutama tunnetumpikin tähti. Donnie Wahlberg tekee hyvää työtä Matthewsin roolissa. Tobin Bell häijyili jälleen Jigsawina. Ekassakin Saw leffassa esiintyneet kaunottaret Shawnee Smith ja Dina Meyer olivat tässäkin mukana.

Kokonaisuutena Saw 2 on yllättävän hyvä trilleri ja hyvin onnistunut jatko-osa, vaikka ei ihan yllä ekan Saw:in tasolle. Jigsawin pirullisia ansoja sai teatterin penkiltä seurata jälleen iho kananlihalla. Ei tästäkään jatko-osasta kaikki tule pitämään. Nyt vain odotteleen sitä puhuttua Saw 3:sta ja James Wanin ja Leighn Whannelin tulevaa kummituskauhuilu Silenceä.

nimimerkki: andy

andy
Käyttäjä, 327 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 03.01.2006
Katsottu: Teatterissa

Toistaa ekan leffan temput, ja korvaa sen tunnelman halpa-arvoisella ja runsaalla gorella.

James Wanin Saw vuodelta 2004 oli persoonallinen jännäri, joka kuitenkin ainakin omissa silmissäni latistui hyvistä lähtökohdistaan huolimatta irtonaisten jännitysmomenttien metsästykseen. Lopputwisti kuitenkin yllätti, ja lopetus muutenkin kylmäsi sopivasti. Ikävä kyllä joku haistoi yllätyshitissä rahan, ja jo seuraavana vuonna elokuvateattereihin marssi jatko-osa. Tämän jälkeen uusia Saw-elokuvia on ilmestynyt yhden vuositahtia. Myöhäisempiä jatko-osia näkemättä voinee huomauttaa, että tämä ilmiö on saanut lukuisat Halloween-, Elm Street- ja Perjantai 13. päivä-jatkikset näyttämään oikeasti juonta kehittäviltä tarpeellisuuksilta silmittömän rahastuksen sijaan.

Saw II ei vakuuta. Sen sijaan se sahaa oman jalkansa irti jo ensikohtauksessa, joka vakuuttaa taidokkaasti, ettei tässä suinkaan olla luomassa mitään uutta vaan toistamassa ekan leffan temput, ja korvaamassa sen tunnelmaa halpa-arvoisella ja ykkösosaa runsaammalla gorella. Eteneminen tökkii, käsis tökkii, logiikka tökkii, ja pidemmän päälle leffa alkaa tuntua siltä kuin joku tökkisi tietä oman pääkallon läpi sisältä päin. Itse asiassa leffassa on pakko olla jotain suurta vikaa, kun lopputekstien aikana tulee käsien yhteen taputtamisen sijaan hillitsemätön halu kirjoittaa seuraavanlainen dialoginpätkä Jigsawin (Tobin Bell) tarvikkeostoksilta – tämä siitäkin huolimatta, että olen itselleni vannottanut, etten kirjottaisi koskaan arvostelua fiktiivisen vuoropuhelun muotoon.

- Hyvää päivää.
- Päivää, päivää. Taas arvon herra on näemmä uskaltautunut matalaan sekatavaraliikkeeseeni.
- Tämähän on aivan erinomainen ostospaikka, ja taas olisi tuota tarvikepulaa kehittynyt.
- Mitäs siis tarkemmin?
- Ihan ensiksi tarvitsisin pari paksua teräsovea ja kassakaappia, piikkinuijan, tuhat injektioneulaa ja värikyniä.
- Viimeisten kohdalla voi tehdä vähän hankalaa, mutta muut löytyvät varmasti.
- Entäpä pirunmoinen satsi myrkkykaasua ja sen vasta-ainetta?
- Niitä tulee suoraan armeijan varastosta. Mitäs laatua saisi olla?
- Ai onko niitä erilaisia? Minä kun sanon aina että ’myrkky’ ja ’vastamyrkky’ vaan… Noh, tuo vihreä on kivan värinen.
- Erinomainen valinta. Oliko vielä muuta?
- Itse asiassa kyllä. Täältä jokin aika sitten ostamani sikamaski alkaa kulua monesta kohtaa puhki.
- Aivan, aivan. Tästä halpa-arvoisesta nykymallista onkin tullut paljon valituksia sen jälkeen, kun yhtiö ulkoisti tuotannon Kiinaan. Yhden vanhan tehtaan aikovat kuulemma avata uudelleen. Sieltä pitäisi piakkoin tulla vanhaa laatua markkinoille.
- No sehän on hienoa! Muuten, nyt kun otit halpa-arvoisuuden puheeksi, niin ei täältä löytyisi tökeröitä juonenkäänteitä? Sanotaan vaikka … viisikymmentäseitsemän kappaletta.
- Totta kai, totta kai. Nämä ovat taatusti turhia, läpinäkyviä ja ärsyttävän pakotettuja. Halutessanne saatte ne käärittynä halpoihin sanankäänteisiin.
- Mahtavaa! Kerta kaikkiaan mahtavaa! Tehkääpä toki niin, ellei siitä koidu liikaa vaivaa.
- Ei suinkaan. Kyllä teidänlaisellenne vakioasiakkaalle aina... Saatte itse asiassa kaupan päälle tällaiset pari käsikirjaa. Ensimmäinen kehittää epäloogista ajattelua, ongelmallista ajanrajausta, tökkivää etenemistä, juonellista hataruutta, omaperäisyyden latistamista ja väkinäistä šokkiarvoleikkausta. Toinen on amatöörinäyttelijöiden opas omista tunteista ja motiiveista kertomiseen.
- Oi kiitoksia, oi kiitoksia.
- Haluaisitteko muuten ostaa sahoja? Ovat tarjouksessa. Nyt saa puoleen hintaan.
- Kiitos mutta ei kiitos. Ei tarvitse. Ja jos sattumoisin yllättäen tarvitsisinkin, eiköhän kellarista löydy pari ruostunutta, mutta lähes toimivaa.
- Oliko muuta vielä?
- Eipä tällä kertaa.
- Laitetaanko vanhaan tiliin?
- Kyllä. Maksan pian. (Heh-heh.) Muuten, voisitteko kertoa, kuinka teidänlaisellanne mukavalla ihmisellä on tuollainen raju tatuointi?
- Otin tämä sopeutuakseni vankilaan –
- Vankilaan!?
- Niin, minut tuomittiin syyttömänä. Päästivät kyllä parin vuoden päästä pois, kun tajusivat virheensä.
- Mutta että olette olleet vankilassa!? Olkoonkin syyttömänä, mutta ettekö te tiedä, että sellainen on oman elämän hukkaan heittämistä! Elämä on lahja, ja sitä pitää kunnioittaa. Tai jotain sinne päin. Vaan mitä kello onkin. Minun täytyy rientää. Vaan muistakaa: älkää vihastuttako minua, sillä edes kuolema ei estä minun vihaani.
- Öööh, n-nä-näkemisiin vaan teillekin. Tulkaa toki uudestaan. Ei kiirettä.

X-tyyppi
Tykittäjä, 93 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 17.02.2010
Katsottu: Kotona

Sisältää ovelia kuolemia, raakaa väkivaltaa ja erittäin mehukkaan loppukäänteen.

Saw II on täydellinen jatko-osa vuonna 2004 valmistuneelle mestariteokselle Saw:lle. Ensimmäinen oli pienen budjetin megamenestys jolle tietenkin piti loihtia jatko-osa. Onneksi tämä ei todellakaan ole rahastuksen takia väännetty tekele.

Edellisessäkin osassa riehunut Jigsaw (Bell) palaa taas. Tällä kertaa hänet saadaan heti alussa kiinni, mutta pian selviää, että hän on pistänyt joukn toisilleen tuntemattomia ihmisiä eristettyyn taloon. Porukkaan kuuluu etsivä Eric Matthewsin (Wahlberg) poika. Vangitut ihmiset ovat talossa hengittäneet vaarallista hermokaasua, joka tappaa jokaisen elleivät he saa vasta-ainetta. Vasta-aineruiskuja on sijoiteltu ympäri taloa, mutta niin on myös sadistisia ansoja. Aikaa on jälleen rajallisesti.

Vaikka Saw II on mahtava ei se silti saavuta ihan edeltäjänsä tasoa tai tunnelmaa, mutta niin ihailtavan lähelle päästään että on pakko nostaa hattua. Edeltäjän ohjaaja James Wan ja käsikirjoittaja/näyttelijä Leigh Wannell ovat tällä kertaa istuneet tuottajan palleilla, jälkimmäinen on kyllä ollut mukana työstämässä tämän nerokasta käsikirjoitusta. Uusi ohjaa Darren Lynn Bousman tekee todella vakuuttavaa työtä. Hänestä ja Wanista kuullaan varmasti lisää.

Saw II on on loistava elokuva. Se sisältää ovelia kuolemia, raakaa väkivaltaa ja erittäin mehukkaan loppukäänteen. Se ei ehkä ole aivan edeltäjänsä veroinen elämys, mutta mitää vikojakaan en siitä löytänyt. Jos piti ykkösestä pitää varmasti myös tästäkin. On ollut huhuja siitä, että Saw III olisi myös tulossa ja mikäs siinä jos se on edes osittain kahden edeltäjänsä veroinen.

nimimerkki: Daniel Baldwin

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 21.12.2005
Katsottu: Teatterissa

Ihan viihdyttävä trilleripaketti, mutta siihen se jääkin.

Saw II jyrähtää käyntiin lupaavan brutaalisti. Ensimmäisessä kohtauksessa poliisin vasikka joutuu salaperäisen sarjamurhaaja Jigsawin (Tobin Bell) julman ”pelin” uhriksi. Psykedeeliset kuvaleikkaukset ja korvia riipivät tuskanhuudot päättyvät juuri niin kuin katsoja toivoo: nalli napsahtaa ja veri roiskuu. Tätähän tänne tultiin hakemaan.

Etsivä Eric Matthews (Donnie Wahlberg) saa tapauksen päänvaivakseen, sillä tapahtumapaikalta löytyy Jigsawin viesti Matthewsille. Heikkokuntoinen Jigsaw saadaan nopeasti satimeen vanhasta varastorakennuksesta. Case closed? Ei suinkaan. Kylmänrauhallinen Jigsaw esittelee Matthewsille pelinsä seuraavan jakson, johon etsivän oma poika on joutunut osaksi. Hän sekä seitsemän muuta tavallista kaduntallaajaa ovat vankina salaperäisessä rakennuksessa, jonka sijainnin vain Jigsaw tietää. Talon tapahtumia voi seurata Jigsawin virittämien kameroiden kautta (Big Brother!!!). Vangit on löydettävä ennen kuin aika kuluu loppuun tai muuten... Yllättäen Jigsaw pyytää etsivää sanamukaisesti istumaan alas ja juttelemaan hetken. Alkaa mielenkiintoinen keskustelu elämästä nyt ja sen jälkeen.

Jigsawin ja etsivä Matthewsin välinen dialogi on Saw II:n parasta antia. Muuten elokuva epäonnistuu pahoin omissa vahvuuksissaan eikä pääse lähellekään ensimmäisen osan tunnelmaa. Saw II ei pelota, kauhistuta tai shokeeraa edeltäjänsä tavoin. Ykkösosan suorastaan nerokkaan käsikirjoituksen asettama rima alittuu jatko-osan myötä selvästi. Ohjaaja Darren Lynn Bousman yrittää kovasti, mutta sortuu toistamaan itseään tehden kokonaisuudesta todella laimean.

Saw II:n näyttelytyö ei ole parantunut sitten ensimmäisen osan. Ainoat kelvolliset arvosanat menevät äkäiselle etsivä Matthewsille ja hyytävälle Jigsawille. Jigsawin henkilöhahmo kalmankalpeine kasvoineen on käytännössä ainoa, joka onnistuu vakuuttamaan. Etsivä Matthews ilmeilee ja kiroilee toki kiitettävällä tunteella, mutta suoritus jää kuitenkin aika etäiseksi. Jigsawin sadistisen pelin nappulat, kahdeksan taloon vangittua henkilöä, ovat elokuvan pahimpia kompastuskiviä. Listataanpa heidät: machoileva lihaskimppu, itkevä blondi (avonaisella kaula-aukolla), lihava bisnesmies, pari narkkaria, sympaattinen afroamerikkalainen, tulinen brunette ja nariseva teini. Eikö näitä ole jo nähty tarpeeksi? Hahmoskaala on kirjoitettu niin pahasti kliseitä myötäillen, että oikein pahaa tekee.

Saw II on ihan viihdyttävä trilleripaketti, mutta siihen se jääkin. Oivaltavuus ja yllätyksellisyys jättävät toivomisen varaa, vaikka lopun juonenkäänne saakin tunnustukseni. Kokonaisuutena Saw II oli allekirjoittaneelle pettymys, koska ykkösosan jälkeen odotin – etenkin juonen ja käsikirjoituksen osalta – huomattavasti enemmän. Ikävä kyllä näitä saappaita Saw II ei onnistu täyttämään.

nimimerkki: Dezer

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 27.08.2007
Katsottu: DVD