Eric Matthews (Donnie Wahlberg) tutkii murhatapausta joka sopii Jigsawina (Tobin Bell) tunnetun murhaajan profiiliin. Johtolangat johdattavat Ericin varastoon missä kyseinen sairas mies odottaa ja hän on pakottanut Ericin pojan Danielin (Erik Knudsen) peliin missä on aikaraja ja ideana opettaa pelaajille eloonjäämisvaistoa ja myös sääntöjen kunnioittamista. Eric on myös pelaaja ja hänen kohdallaan säännöt tarkoittavat istumista ja kuuntelemista. Jos hän pystyy siihen tarpeeksi pitkään hänen poikansa löytyy elossa ja turvassa ja pelissä on mukana myös kerran aikaisemmin pelannut Amanda (Shawnee Smith), joten peli on selitettävissä uusille pelaajille joiden eloonjäämisvietti tulee todelliseen koetukseen.
[movie]Saw[/movie] oli yllätysmenestys. Jatko-osa jatkaa luontevasti ’pelin’ linjaa ja vaikka ohjaus siirtyy Darren Lynn Bousmanille on käsikirjoituksen apuna ollut alkuteoksessakin vaikuttanut Leigh Whannell, joten veristä, epämiellyttävää ja käänteikästä splatterjuhlaa on luvassa. Jigsawin suunnittelema kuolemanloukku ei ole pelkkä hölmö virhesijoitus mistä sankari heti karkaa vaan oikeasti toimiva laitos jonka pitää toimittaa uhrille kivulias, nöyryyttävä ja näyttävä kuolema, joskin osa on vain kammottavan kivuliaita.
Tobin Bell tekee lyhyesti sanoen mestarillisen työn John Kramerina jonka keho on tuominnut hänet kuolemaan ja joka on silti selviytynyt opettaakseen kovalla kädellä kuinka arvokasta elämä on. Fatalistinen Jigsaw painottaa sääntöjen noudattamisen tärkeyttä ja ironista onkin se että hän ei missään vaiheessa valehtele tai puhu perättömiä. Katsojan sympatiat loikkaavat salakavalalla itsepintaisuudella Jigsawin puolelle myös irvokkaassa loppukäänteessä missä ’sankari’ on rutistettu raivoavaksi mielipuoleksi.
Donnie Wahlberg ei näyttelijänä ole Mark-veljensä veroinen tunnettavuudessa eikä artistina yhtään sen parempi, mutta tyrineenä ja liipasinherkkänä poliisina hän toimii ja koska kyseessä on äärimmäisen stressaava ja tiivis tilanne ei ajoittainen raivon ja epätoivon ylinäyttely ole yhtään haitaksi.
Kahden keskushenkilön ukkokarisman jyrätessä ei Erik Knudsenilla ja Shawnee Smithillä ole kovinkaan paljoa tilaisuutta omien hahmojensa kehittämiseen. Frank G elinvoimaisena ja aggressiivisena Xavierina muodostaa todellisen, inhimillisen uhan ja luonnollisesti verinen loppu on mukana hänellekin.
Toinen Jigsawin kehittämä peli ei todellakaan petä. Tarina on tiivis ja verisiä koettelemuksia on myös luvassa ja sääntöjen rikkomisesta rangaistaan. Ankaralla kädellä.
