Saw II jyrähtää käyntiin lupaavan brutaalisti. Ensimmäisessä kohtauksessa poliisin vasikka joutuu salaperäisen sarjamurhaaja Jigsawin (Tobin Bell) julman pelin uhriksi. Psykedeeliset kuvaleikkaukset ja korvia riipivät tuskanhuudot päättyvät juuri niin kuin katsoja toivoo: nalli napsahtaa ja veri roiskuu. Tätähän tänne tultiin hakemaan.
Etsivä Eric Matthews (Donnie Wahlberg) saa tapauksen päänvaivakseen, sillä tapahtumapaikalta löytyy Jigsawin viesti Matthewsille. Heikkokuntoinen Jigsaw saadaan nopeasti satimeen vanhasta varastorakennuksesta. Case closed? Ei suinkaan. Kylmänrauhallinen Jigsaw esittelee Matthewsille pelinsä seuraavan jakson, johon etsivän oma poika on joutunut osaksi. Hän sekä seitsemän muuta tavallista kaduntallaajaa ovat vankina salaperäisessä rakennuksessa, jonka sijainnin vain Jigsaw tietää. Talon tapahtumia voi seurata Jigsawin virittämien kameroiden kautta (Big Brother!!!). Vangit on löydettävä ennen kuin aika kuluu loppuun tai muuten… Yllättäen Jigsaw pyytää etsivää sanamukaisesti istumaan alas ja juttelemaan hetken. Alkaa mielenkiintoinen keskustelu elämästä nyt ja sen jälkeen.
Jigsawin ja etsivä Matthewsin välinen dialogi on Saw II:n parasta antia. Muuten elokuva epäonnistuu pahoin omissa vahvuuksissaan eikä pääse lähellekään ensimmäisen osan tunnelmaa. Saw II ei pelota, kauhistuta tai shokeeraa edeltäjänsä tavoin. Ykkösosan suorastaan nerokkaan käsikirjoituksen asettama rima alittuu jatko-osan myötä selvästi. Ohjaaja Darren Lynn Bousman yrittää kovasti, mutta sortuu toistamaan itseään tehden kokonaisuudesta todella laimean.
Saw II:n näyttelytyö ei ole parantunut sitten ensimmäisen osan. Ainoat kelvolliset arvosanat menevät äkäiselle etsivä Matthewsille ja hyytävälle Jigsawille. Jigsawin henkilöhahmo kalmankalpeine kasvoineen on käytännössä ainoa, joka onnistuu vakuuttamaan. Etsivä Matthews ilmeilee ja kiroilee toki kiitettävällä tunteella, mutta suoritus jää kuitenkin aika etäiseksi. Jigsawin sadistisen pelin nappulat, kahdeksan taloon vangittua henkilöä, ovat elokuvan pahimpia kompastuskiviä. Listataanpa heidät: machoileva lihaskimppu, itkevä blondi (avonaisella kaula-aukolla), lihava bisnesmies, pari narkkaria, sympaattinen afroamerikkalainen, tulinen brunette ja nariseva teini. Eikö näitä ole jo nähty tarpeeksi? Hahmoskaala on kirjoitettu niin pahasti kliseitä myötäillen, että oikein pahaa tekee.
Saw II on ihan viihdyttävä trilleripaketti, mutta siihen se jääkin. Oivaltavuus ja yllätyksellisyys jättävät toivomisen varaa, vaikka lopun juonenkäänne saakin tunnustukseni. Kokonaisuutena Saw II oli allekirjoittaneelle pettymys, koska ykkösosan jälkeen odotin etenkin juonen ja käsikirjoituksen osalta huomattavasti enemmän. Ikävä kyllä näitä saappaita Saw II ei onnistu täyttämään.
nimimerkki: Dezer
