Punisher: War Zone (2008)

Pum sanoo pyssy, pläts sanoo pää.

... ja siinä se leffa sitten olikin. Frank Castle-nimisen sarjakuvahahmon seikkailuihin perustuva Punisher: War Zone on jo kolmas adaptaatio sarjakuvasta. Se tekee jo kolmannen kerran kaiken uusiksi, ollen eräänlainen jatko-osa vuoden 2004 Punisherille, vaikka sillä ei juonellisesti ei ole päähahmon tehtävän ja olemuksen lisäksi mitään tekemistä kyseisen leffan takia. War Zonella onkin enemmän yhteistä vuoden 1989 Punisher-elokuvan kanssa, jossa pääosassa oli varsinainen svenssonlandian ihme, Dolph Lundgren. Kyseisessä elokuvassa ei paljoa muuta tehty kuin ammuttu pahiksia, möristy ja treenattu alasti viemäreissä. War Zonessa on myös samat ominaisuudet, vaikka päähahmoa esittävä Ray Stevenson ei ikinä vilauttelekaan pakaralihaksiaan katsojien onneksi.

Juoni on yksinkertainen. Tuomari, AKA Frank Castle, (jota esittää Ray Stevenson) nitistää pahiksia erinäisillä pyssyillä ja kranaatinheittimillä koska rikolliset joskus muinoin tappoivat hänen lapsensa ja vaimonsa julmasti kesken perhepiknikin. Frank jäi eloon ja päätti ryhtyä Charles Bronsoniksi, maalasi pääkallon luotiliiviinsä ja nitistää pikkunilkkejä armotta. Kun Castle murhaa paikallisia mafiosoja gorepitoisissa maisemissa, yksi heistä jää eloon ja pakenee piilopaikkaansa. Tämähän on tietysti jätteenkäsittelylaitos, jossa mm. murskataan lasia jättimäisissä lihamyllyissä. Arvaatte jo varmasti kuka sinne lentää naama edellä? Mafioso selviää kuitenkin käsittelystä, ja Burtonin Batmanin Jokerileikkausta muistuttavan kohtauksen jälkeen hänen naamansa on tikeillä laitettu paikoilleen ja hänestä on tullut ilmeisesti raivoava sosiopaatti nimeltä Jigsaw (The Wire-sarjasta tuttu erinomainen Dominic West). Soppaan lisätään vielä Tuomaria jahtaava kyvytön etsivä Soap (Dash Mihok) ja hänen parinsa (Keen Eddie-sarjan hupaisan poliisipäällikkönä ehkä parhaiten tunnettu Colin Salmon) ja nainen, jonka miehen Tuomari vahingossa tappoi itsepuolustukseksi (naista esittää Dexterissä nimihenkilön tyttöystävää näytellyt Julie Benz).

Mutta ei millään tuosta ole väliä. Ohjaaja Lexi Alexander on selvästi päättänyt, että leffan painotus on sillä, että Tuomari ampuu ihmisiä ja sitten näytetään miten ihmisten naamat räjähtävät tuhansiksi kappaleiksi. Näinä hetkinä War Zone suorastaan loistaa. Alexanderin tapa kuvata kuolevia ihmisiä on hauskaa seurattavaa audiovisuaalisten keinojen takia; sopivat äänitehosteet, varsinainen mättömusa ja juuri oikealla tavalla ylilyöty goreilu luovat eräänlaisen harmonisen ja suussasulavan palan toimintaelokuvaa. Stevensonin roolisuoritus armottomana Tuomarina myös ajaa asiansa tehden hahmosta elokuvan muuhun sisältöön hyvin sopivan kasarikarikatyyrin. Hän mörisee, puhuu pseudofilosofisia onelinereita ja ampuu aina pyssyillä, jotka ovat vähintään yhtä isoja kuin hänen päänsä. Toiminnan suhteen leffan tyylitajussa on mielestäni vain yksi suuri virhe; siinä on lopputaistelu. Se kirjaimellisesti on lopputaistelu, eikä enää muistuta elokuvaa, vaan enemmänkin videopeleissä usein nähtäviä tasojen loppuvastustajamatseja, joissa pahis pitää voittaa jotakin tiettyä hienoa kikkaa käyttäen. Tämän kohtauksen ajaksi Alexander jättää sivuun kaikki aiemmissa toimintaräpellyksissä nähdyt hienot pikku nyanssit, joiden avull pidettiin katsojan mielenkiintoa yllä, ja lopputulos tuntuu täysin hengettömältä ja siinä ei ole dramaturgisesti mitään arvoa.

Ei sen puoleen, War Zone ei selvästikään edes yritä luoda draamaa missään muussakaan kohdassa. Mukana on tietysti dialogia runsaahkosti, joissa joko pääpahis sekoilee tai Tuomari örisee jotakin synkkää ja melankolista kameralle, mutta mikään tästä dramaattisesta puheesta ei ikinä oikeastaan johda mihinkään. Parin henkilön kuolemaa lukuunottamatta War Zone loppuu melkolailla samasta meiningistä mihin se päättyi, ja Punisher-maailman kannalta siinä ei täten tapahdu oikeastaan mitään. Tuomari ei tunnu kasvavan ihmisenä, ja ainoa suuren muutoksen kokenut hahmo koko elokuvassa on Jigsaw. Hänenkin muutoksensa on pääasiassa ulkoinen, sillä hän vaikuttaa melkolailla yhtä sekopäiseltä ennen ja jälkeen lihamyllyonnettomuutensa. Leffaan on myös heitetty kaksi sivujuonta; toinen seuraa dynaamista poliisikaksikkoa, ja toinen naista, jonka miehen Castle vahingossa nirhaisi aiheetta. Näistä kahdesta jälkimmäinen on huonompi, ja tuntuu oikeastaan kautta elokuvan pelkältä pohjustukselta lopputaistelulle, ja sivujuonen lopputuloksen täten arvaa myös erittäin helposti. Poliisikaksikon seikkailuja onkin mielenkiintoisempi katsoa, vaikka jokainen kohtaus tuntuu toistavan samaa kaavaa, jossa toinen yrittää lööbata ja toinen tahtoo jahdata Tuomaria, kunnes lopussa he lähtevätkin jahtaamaan häntä, yleensä päätyen toimintakohtauksen keskelle jossa Ray Stevenson taas ampuu nilkeiltä nirrejä pois. Dominic Westille kuitenkin tulisi antaa kunniamaininta roolistaan, sillä hän vetää sen mukavasti överiksi. Muutenkin näin epärealistisessa toimintaelokuvassa on kaikki vedetty hieman yli, joten on todella sopivaa, että antagonisti on myös absurdi karikatyyri. Jigsawia voi parhaiten kuvailla kenties jonkinlaiseksi tyylitajuttomaksi versioksi Heath Ledgerin Jokerista; jos Ledger olisi heittänyt kaiken hienovaraisuuden romukoppaan, voisi lopputulos hyvinkin muistuttaa Westin Jigsawia.

Punisher: War Zone on kasaritoimintaleffa, joka on tehty 2000-luvun keinoin, niin hyvässä kuin pahassa. Siinä ei ole mitään varsinaista dramaattista sisältöä, mutta toimintaa tulvii yli äyräiden, ja se on erittäin hyvää ja viihdyttävää sellaista, vaikka hahmoista ei missään vaiheessa tule erityisemmin välittämään.

VierasTalo
Tykittäjä, 19 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 04.09.2009
Katsottu: Kotona

"Käsikirjoitus kumisee tyhjyyttään monella tasolla."

Nuoruusvuosinani Tuomari-nimellä oman kädenoikeuttaan jakava Frank Castle oli yksi suurimpia sarjakuvasuosikkejani, erityisesti Frank Millerin kynäilemänä versiona. Täysin vailla supervoimia alamaailmaa syyttävä, tuomitseva ja rankaiseva kostaja poikkesi virkistävällä tavalla Marvel-universumin kirkasotsaisista perustrikooveijareista. Dolph Lundgrenin "tähdittämä" ensimmäinen Tuomari-elokuva oli helppo antaa anteeksi, mutta sitten uskoani on koeteltu peräti kahden jatkofilmatisoinnin voimin.

The Punisher: War Zone tökkii ensiminuuteista alkaen. Elokuva käynnistyy äärimmäisen graafisella väkivaltakohtauksella, joka ampuu valitettavasti reippaasti yli. Vanha splatter-fani alkaa kiemurrella kiusaantuneena istuimellaan epätietoisena siitä, onko kohtauksen ja kerronnan komiikka tahallista vai tahatonta. Ensin mainitussa tapauksessa sarjakuvamaisen väkivallan mestariteos Sin City jyrää Tuomarin mennen tullen, jälkimmäistä vaihtoehtoa ei haluaisi edes ajatella.

Valitettavasti meno jatkuu myötähäpeän ja epäuskon kourissa. Oikeastaan lähes tulkoon kaikki haraa vastaan. Luotien laulaessa näyttelijätyö on kelvollista. Hyvään actioniin riittää tyly olemus ja kivikasvot. Tunteiden herättely jääkin sitten puolitiehen. Hautajaistunnelmat, syliin kapsahtava lapsi, surumielinen takauma ja monet muut kohtaukset esitetään korostetun alleviivattuina. Katsojalle tehdään kömpelöllä tavalla osoitellen selväksi, milloin tulisi samaistua katumukseen, rakkauteen, vihaan, anteeksiantoon tai suruun ja valitettavasti tunteet eivät irronneet, ainakaan minulla, käskemällä.

Kaikkea ei voi kuitenkaan pistää näyttelijätyön piikkiin. Käsikirjoitus kumisee tyhjyyttään monella tasolla. Hahmokavalkadi on laajahko. Elokuvasta löytyy mm. "läpeensä nartistinen julmuri", "yli-inhimillisen fysiikan omaava psykopaatti", "parannuksen tehnyt jengiläinen" sekä "oikeamielinen kyttä, jolla on kunniavelkaa". Valitettavasti nämä kaikki jäävät edellä olevan kaltaiselle otsikkotasolle. Yhteenkään hahmoon ei saada syvyyttä, eikä kenenkään motiiveihin pääse samaistumaan. Itse juoni on ohuttakin ohuempi, junan lailla alupisteestä ennalta arvattavaa loppu kohti jyräävä möhkäle.

Kun itse tarina ei sytytä, alkaa harhaileva mieli kiinnittää huomiota epäolennaisuuksiin. Muuttuiko Jigsaw'n maski saman kohtauksen kuluessa? Tapahtuiko yksi monista talon vyörytyksistä tosiaan yksissä, mahdollisesti Onnen Päivät -tv-sarjasta ostetuissa, lavasteissa? Jos tapahtui, miksi? Olivatko rahat loppumassa?

The Punisher: War Zone jatkaa osaltaan Frank Castlen koettelemuksia ja alan tuntea jollakin tasolla sääliä. Tätä elokuvan tekijät ovat tuskin tavoitelleet.

Jalle
Käyttäjä, 4 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 08.11.2009
Katsottu: Kotona