Patriootti (2000)
- Alkuperäinen nimi:
- The Patriot
- Tuotantovuosi:
- 2000
- Ohjaajat:
- Roland Emmerich
- Pääosissa:
- Heath Ledger, Jason Isaacs, Joely Richardson, Mel Gibson
- Maat:
- USA, Saksa
- Pituus:
- 168 min
- Genret:
- Toiminta, Sota
Keskiarvo
Arvostelut (3): 
Pikatuomiot (159):
Oma pikatuomio
Vuonna 2000 ilmestyi kaksi historiallista spektaakkelia, Gladiaattori ja Patriootti. Nyt on käsiteltävänä Roland "Mää rakastan Amerikkaa ja halveksin muuta maailmaa" Emmerichin Yhdysvaltain vapaussotaan sijoittuva Patriootti. Elokuva sai jopa kolme Oscar-ehdokkuutta. Onneksi leffa ei saanut yhtään Oscaria. Ei tämä olisi ansainnut edes ehdokkuutta. On tämä sen verran ärsyttävä.
Eletään vuotta 1776 ja amerikkalaiset taistelevat vapautensa puolesta englantilaisten sortoa vastaan. Benjamin Martin (Gibson) on entinen sotilas. Hän on jäänyt leskeksi ja elelee lapsiensa kansa maatilalla. Martin haluaa pysytellä sodan ulkopuolella. Sitten yksi hänen pojistaan liittyy vapaustaistelijoihin. Sitten tulevat englantilaiset ja tappavat yhden Martinin pojista. Tästä ei Benjamin tykkää ja päättää lähteä lahtaamaan englantilaisia. Mukaan tulee myös muitakin.
Roland Emmerich on saanut aikaiseksi oikein järeän jenkkien ylistysleffan. Minä en kerta kaikkiaan ymmärrä, mikä Amerikassa tätä germaaniohjaajaa oikein kiehtoo. Emmerich taas ylistää Amerikkaa oikein olan takaa. Jopa vielä pahemmin kuin vuonna 1996 ilmestyneessä Independence Dayssä. Heput vain puhuvat vapaudesta ja tasa-arvosta. Ja tietenkin siitä, kuinka hieno maa Amerikka on ja miten pahoja englantilaiset ovat.
Historian vääristely on vissiin Hollywoodin pamppujen mielestä hieno juttu. Tai sitten historian kertominen totuudenmukaisesti on niiden mielestä tylsää. Tässä taas vääristellään historiaa oikein olan takaa. Vapaustaistelijat esitetään jaloina vapauden ja tasa-arvon ihailijoina kun taas englantilaiset ovat raakoja roistoja, joille amerikkalaisten siviilien tappaminen on luonnollista puuhaa. Jotkut heidän toimistaan muistuttavat aivan natsien touhuja. Muun muassa yhdessäkin kohdassa poltetaan kirkko, jonka sisällä on ihmisiä. Eivät englantilaiset tuollaisia olleet! Miksi engelsmannit melkein joka jenkkileffassa näytettään ylimielisinä tai muuten pahoina ihmisinä? Ei oikein sovi minun järkeeni. Sitä paitsi myös kuvaus amerikkalaisista vapaustaistelijoista on hieman turhan ihannoitu. Eipä kovin moni ollut mikään tasa-arvon puolestapuhuja. Muun muassa Mel Gibsonin hahmon piti alun perin pohjautua todelliseen vapaussodan aikana toimineeseen vapaussoturiin, mutta koska heppu oli pahimman luokan rasisti, niin hahmoa muunneltiin. Myös nimi vaihdettiin. Muutenkin orjakysymys jää tosi pahasti taka-alalle intiaanien asemasta jenkkien yhteiskunnassa puhumattakaan.
Elokuvan toteutus on muutenkin varsin tökeröä. Juoni on aivan liian yksinkertainen. Juonen kulku on todella suoraviivaista. Joku tapetaan, surraan hetken englantilaisten julmuutta ja sitten lähdettään tappamaan niitä. Tällaisella kaavalla etenee koko leffa. Leffaa olisikin voitu tiivistää aika lailla. Myös sodan kuvaaminenkin on todella ärsyttävää. Taistelukohtaukset oli paria poikkeusta lukuun ottamatta tehty typerästi. Tämä leffa myös selkeästi ihannoi vapaussotaa, eikä välitä sodan raakuudesta. Sodasta on tehty kaunis asia, etenkin jos asia, jonka puolesta taistellaan, on kaunis. Siis täydellinen propagandaelokuva jenkeille. Leffassa käytettään myös ärsyttäviä hidastuksia. Myös lopun Mel Gibsonin jenkkilipputouhuilu oli ärsyttävää. En tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut, kun Gibson karautti hevosellaan pellon poikki jenkkilippu heiluen. Myös hahmot on tehty todella yksiulotteisesti. Tosin näyttely kompensoi hieman tuota seikkaa.
Pisteet:
Arvosteltu: 29.05.2005
Katsottu: Kotona
Entinen sotilas, nykyinen leski tilallinen pitää suurpehrhettä jenkeissä 1700 luvulla. Sitten syttyy sota pahoja pahoja engelsmanneja vastaan, mutta mies kieltäytyy lähtemästä rintamalle, mutta hänen vanhin poikansa lähtee, ja palaa kotiin haavoittuneena. Pahat pahat engelsmannit tulevat ja vievät pojan mukanaan. Ennen sitä täytyy tietysti murhata yksi lapsista. Jenkkimies tietenkin suuttuu, ottaa mukaansa aseita vaikka pienelle armeijalle ja teurastaa parikymmentä pahaa pahaa engelsmannia lähes yksinään... sitten hän alkaa tietenkin keräämään eräänlaista sissiporukkaa pelastaakseen tappion partaalla olevan Amerikan Ihmemaan.
Itseasiassa leffa yllätti minut. Se ei ollut niin huono kuin luulin, muttei se mikään loistavakaan ollut. Ei ei. Perusmättöä kuten eräs kolleegani totesi.
Pläjäys on muutamassa kohtaa yllättävän jysäyttävä, jopa aika karu, mutta onhan siellä sitten sitä ah niin ihanaa jenkkisiirappiakin. Minulle on jo hieman liikaa se että teurastetaan vihollisten ratsuja jenkkilipulla.
No silti. Ihan hyvin ohjatussa leffassa on ihan hyvät näyttelijät, ja laatikko nollilla sen tuijottaa kahdessa ja puolessa tunnissa kyllästymättä. Suosittelen historiafriikeille ja actionfaneille.
Pisteet:
Arvosteltu: 14.11.2003
Katsottu: Kotona
Kyseessä on Amerikan sisällissotaan sijoittuva tarina, joka kertoo sotasankari Benjamin Martinin edesottamuksista sodan melskeessä. Martinin roolissa nähdään Mel Gibson. Patriot jatkaa Gibsonin Braveheartin viitoittamaa tietä historiallisten megaspektaakkeleiden sarjassa. Tai siis ainakin yrittää.
Koti, uskonto ja isänmaa, näinhän se menee. Patriootti, kuten tittelistäkin voi jotain päätellä, on yltiöamerikkalainen itsetunnonkohotusleffa. Jos jollain on vielä haluja katsella liehuvaa stars´n´stripes -lippua niin tässä sitä riittää. Sisällissodan asetelmiakin on vähän kärjistetty ainakin vihollislinjojen puolelta. Sehän on ollut jo pitkään selvää että eteläisten valtioiden kapinalliset olivat niitä pahoja ihmisiä, mutta tällä kertaa korostetaan oikein kunnolla brittiläisten mukana oloa vihollisen leirissä. Näin saadaan Union Jack heilumaan tuon rebel-lipun sijaan. No kyseessä onkin viihde-elokuva ja kuka sitä nyt itseään vastaan sodassa haluaisi olla. Varsinkin kun vielä pitäisi varmistaa pitkät jonot leffateattereiden lippuluukuilla.
Patriootti on visuaalisesti erittäin komeasti toteutettu leffa. Voidaan siis puhua jo pituutensakin puolesta jonkin asteisesta spektaakkelista. Uutta Braveheartia siitä ei kuitenkaan saada. Mukaan on ängetty hieman turhaankin kevyttä kujeilua ja leffa myös kaipaisi enemmän kokonaisvaltaista brutaaliutta. Kirveen heiluttelua kuitenkin piisaa. Kokonaisuutena Patriootti on kuitenkin yllättävänkin kevyt viihde-elokuva muiden hollyhuttujen joukossa. Hyvät vastaan pahat, toimintaa jne.
Yltiöisänmaallisuudesta noin niinkuin amerikkalisten puoleen herättää ihmetystä myös se että pläjäyksen päätekijät ohjaaja Emmerich on saksalainen ja Gibson alkujaan aussi. Taitavat pojat rakastaa uutta kotimaataan ihan tosissaan. No, ainakin dollareita, se on varmaa. Löytyyhän ohjaajan takaa sellaisia "mestariteoksia" kuin Godzilla, Indipendence Day, Stargate ja Universal Soldier. Patriootti on kuitenkin ehdottomasti liike paremapaan suuntaan.
Mel Gibson on valitettavasti aivan liikaa tiettyjen maneeriensa vanki. Tarinat toistavat sisällöltään yllättävänkin paljon itseään, joissa heppu vääntää samat tuskaiset ilmeet leffa toisensa jälkeen. Katsojana ei todellakaan voi aika ajoin välttyä tunteelta että tässähän katsotaan joko Mad Maxiä tai Tappavaa asetta, nuo pulisongit ja hatut vaan tekevät leffasta erilaisen. Menestyskaava hemmolla on todistettavasti hallussa. Se on tuo sama jota muutkin vääntelevät muotista toiseen vuosi vuoden jälkeen. Ensin kärsitään vääryytttä niin maan perusteellisesti, jonka jälkeen on oikeutetun koston vuoro. Ei sen ihmeellisempää, kansa saa juuri sitä mitä haluaa.
Pisteet:
Arvosteltu: 01.09.2002
Katsottu: DVD
