Minority Report (2002)
- Tuotantovuosi:
- 2002
- Ohjaajat:
- Steven Spielberg
- Pääosissa:
- Colin Farrell, Lois Smith, Max von Sydow, Peter Stormare, Samantha Morton, Tom Cruise
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 145 min
- Genret:
- Trilleri, Sci-fi
Keskiarvo
Arvostelut (6): 
Pikatuomiot (307): 
Oma pikatuomio
Hollywoodin satusetä Steven Spielberg on saanut paljon krediittiä kriitikoilta, aiheestakin. Vikatikkejäkin on toki mahtunut hienoon uraan, viimeisimpänä mielestäni Maailmojen Sota. Spielberg ja Hollywoodin oma kultapoju Tom Cruise saivat aikaan melkoista kuraa. Nyt tartuin kuitenkin saman parivaljakon muutamia vuosia vanhempaan rainaan, Minority Reportiin.
Jenkkilässä menee vuonna 2054 niin hyvin, että kaikki murhat nähdään ennakkoon. Käytössä on sellaiset vehkeet, että ei tarvita kuin kolme selvännäkijää laitteisiin kiinni. Kriminaalien pysäytykseen tarvitaan erikoisyksikkö, joka hoitelee hommat rutiinilla. Rikoksenestolle omistautuneen John Andertonin elämä muuttuu kertaheitolla, kun hänestä tulee jahtaajan sijasta jahdattu. Tästä alkaa melkoinen kissahiiri-leikki, jossa nähdään hienoja maisemia vuoden 2054 Washingtonista.
Ensimmäiset 1,5 tuntia elokuvasta ovat mitäänsanomattomia. Päähenkilöt ovat aivan liian ohuita, että tarina ampaisisi mukaan. Tätä elokuvaa ei voi katsoa kuin kerran. Se on liian pitkä, masentava ja tylsäkin. Spielberg luottaa tulevaisuusvisionsa kiinnostavan. Mielestäni sinänsä upeat maisemat pilaa mauton tummanpuhuva kuvaus, joskin sitä on haettukin. Viimeiset kolme varttia pelastavat kuitenkin paljon. Alku on pyhitetty takaa-ajolle, loppupätkässä vedetään henkeä. Taustoja alkaa selvitä, tarina vie mukaansa. Ennalta arvattavuudesta tätä ei voi syyttää, selittelyä löytyy sitäkin enemmän.
Näyttelijöihin tämä elokuva ei kaadu. John Ardertonin rooliin on istutettu Tom Cruise, joka ei ikinä loista, muttei myöskään petä. Colin Farrell on ihan ok oikeusministeriön tutkijana ja Samantha Morton vetää vaikean roolinsa kunnolla. Pieniä näppäriä sivuosiakin mahtuu tähän pläjäykseen, mutta elokuva pyörii näiden kolmen ympärillä.
Elokuvassa yhdistetään toimintaa, scifiä, draamaa ja tragediaakin. Valitettavasti se ei pärjää missään erityisen hyvin. Lopputuloksena ei yhtään enempää eikä vähempää kuin keskitason scifi-leffa. Tämä olisi vaatinut eniten yksinkertaisuutta, iloisuutta ja leikkurin saksia.
nimimerkki: Jaakko Parantainen
Pisteet:
Arvosteltu: 24.07.2006
Katsottu: DVD
Spielbergillä on kolme lempparigenreä: seikkailu, historiallinen draama ja sci-fi. Herran sci-fipuolen uljaimpiin saavutuksiin kuuluu hieno Philip K. Dick -filmatisointi Minority Report, joka sijoittuu tulevaisuuteen, jossa ei murhia voi tapahtua. Nimittäin vuonna 2054 poliisia työssään auttaa näkijäkolmikko, joka näkee tapahtuvat murhat ennalta, minkä vuoksi murhat onnistutaan estämään. Jo tämä asetelma herättää filosofista pohdiskelua. Päällimmäisenä voidaan kysyä, että voidaanko ihmistä syyttää tapahtuvasta teosta jo etukäteen.
Tietenkin leffassa on toimintapitoinen tarina, että katsojia riittäisi ja kärsimättömien katsojien mielenkiinto säilyisi. Rikokseneston merkittävin heppu on työlleen täysin omistautuva John Anderton, jolle näyttäisi tulevan ylennys, kun entinen johtohenkilö Lamar Burgess on jättämässä työnsä ja aloittaa täten leppoisat eläkevuodet. Näkijät näkevät uuden näyn, jota John alkaa tutkimaan. Asiassa on se ongelma, että murhaajaksi on merkattu John itse. Johnilla alkaa hurja pakomatka ja jahtaajina toimivat tällä hetkellä entiset kollegat.
Pakomatkalla nähdään hurja tulevaisuusvisio. Nerokkuuteen yltävää nokkelaa kerrontaa katsoessa tuntuu ihan siltä kuin söisi hyvää karkkia. Tällä kertaa Spielbergin kertojan koura pitää otteessaan ja hellyyttävä satusetätyyli pysyy piilossa aika kauan aikaa. Elämän suurten kysymysten äärelle vievää pohdiskelua ja näyttävää ryminää sisältävä ajomatka saa katsojan kaikessa jännittävyydessään haukkomaan henkeä. Elokuvaan rakennettu mysteeri on vieläpä erittäin herkullinen. Joitain kohtauksia kuitenkin vaivaa pieni saippuamaisuus ja lopussa sorrutaan liian helppoihin ratkaisuihin. Spielbergin langatkaan eivät pysy loppuun asti yhtä hienosti kasassa, vaan satusetätyyli paistaa joissain kohti, tosin aika lievästi. Myös pituutta taitaa olla pari minuuttia liikaa. Näistä pienistä vioista huolimatta kyseessä on aika hieno leffa.
Sci-fi ei pahemmin kolahda, mutta synkät tulevaisuusvisiot iskevät ja vieläpä kovaa. On niitä hienompiakin tulevaisuusvisioita nähty, mutta tässä sitä sentään kuorruttaa John Williamsin hienot musiikit. Spielberg saa myös usein puristettua näyttelijöistään ulos hienot roolisuoritukset. Tom Cruise on päähenkilö John Andertonina hyvä, mutta ei se roolisuoritus loppuen lopuksi mikään mieleenpainuva ole, vaikka onkin teknisesti moitteeton. Colin Farrellin pieni mutta vakuuttava roolisuoritus romutti lopullisesti ennakkoluulot tätä näyttelijää kohtaan ja mieleen jää myös Peter Stormaren velmu sivurooli elinvaihtajatohtorina. Hienoimman työn tekee kuitenkin ruotsalainen vanhus, Max von Sydow, rikokseneston pomona.
Yksi karkki maistuu parhaimmillaan pahuksen hyvältä, mutta mahaa se ei kuitenkaan täytä. Minority Reportilla olisi ollut mahdollisuus hienompaankin, mutta kyllä se näinkin puolustaa hyvin paikkaansa sci-fileffojen harmaassa massassa. Eipä leffa pääse ihan sen kuuluisimman, hehkutetuimman ja tähän mennessä parhaimman Dick-filmatisoinnin, Blade Runnerin, tasolle. Sci-fifanaatikoille varmasti nannaa, tavalliselle tallustajalle poikkeuksellisen hieno elokuva Spielbergiltä.
Pisteet:
Arvosteltu: 22.04.2006
Katsottu: DVD
Minority Report on Hollywoodin suurvaikuttaja Stephen Spielbergin ohjaama ja vuonna 2002 valmistunut scifileffa. Vakuuttavasti koko pitkän kestonsa ajan etenevä elokuva perustuu Philip K. Dickin (Blade Runner, Total Recall) kirjoittamaan samannimiseen novelliin.
Spielbergin mittavaan uraan mahtuu paljon pohjakosketuksia sekä tasapaksuutta, mutta onneksi huomattavasti enemmän täydellisyyttä hipovia elokuvia. Ja Minority report kaikkine visuaalisine tyylittelyineen edustaa ehdottomasti uran kärkeä – hyvin todennäköisesti kyseessä on jopa Spielbergin suurin teos! Se, mikä Minority reportin edeltäjässä, A.I.:ssa, meni mönkään, toimii tällä kertaa: futuristisen ja silmiä hivelevän kauniin miljöön taustalla on nyt myös toimiva tarina. Eikä mikään tusinatarina, vaan jopa Jumaluudella leikittelevä tummahko tulevaisuudenvisio.
On vuosi 2054 ja John Anderton johtaa kuusi vuotta toiminnassa ollutta Rikoksenesto-osastoa. Rikoksenesto on kovinkin nykyajasta muuttuneen yhteiskunnan seuraava askel kohti täydellisyyttä… vai onko sittenkään? Ehkäpä se onkin vain askel takapakkia? Anderton pystyy tiiminsä ja laitoksen Temppeliksi kutsutussa osassa olevan kolmen Näkijän avulla tiedostamaan tulevat murhayritykset ennakkoon ja näin ollen nappaamaan syyllisen jo silloin, kun rikos on vasta ajatuksen tasolla. Ja vaikka rikoksenestolakia ollaankin kokeilujen jälkeen juuri työntämässä kaikkien tietoisuuteen, siinä on ehkä sittenkin valtavia eettisiä ongelmia. Leffan nimen viittaama vähemmistöraporttiongelma on niistä pahimpia, särö täydellisessä järjestelmässä, koodausvirhe virheettömässä koodissa. Inhimillisyys lie toinen merkittävä tekijä…
Tom Cruise tekee onnistuneen roolityön päällikkö Andertonina, joka joutuu edustamansa järjestelmän jahtaamaksi. Philip K. Dickin usein suosima pakoiluteema toimii ja normaalisti niin särmä jeppe Anderton joutuu rämpimään kurjien olojen läpi. Muitakin loistavia roolisuorituksia löytyy. Hollykylän pahisspesialisti Peter Stormare on oiva pienessä sivuroolissaan ja joskus hieman ylimieliseltä vaikuttava naisten suosikki Colin Farrell vakuuttaa Oikeusministeriön epäilyksiä herättävänä tutkijana. Kun mukaan onnistujien listaan lisätään Ruotsin lahja leffamaailmalle, eli Max von Sydow, muiden edestä uhrattuna yksilönä ja Näkijänä fotonimaidossa uiva Samantha Morton tai vaikkapa Neal McDonough, niin hienolta näyttää. Tarkemmin sanottuna mahtavalta.
John Williams on tuttuun tyyliin vastuussa hienosti taustalla soljuvasta ääniraidasta. Williamsin mm. Blade Runnerin teemoja mukaileva ääniraita pysyy taustalla, mutta ottaa paikkansa oikeina hetkinä – välillä sopivan voimakkaasti, välillä rauhoittaen. David Fincherin Se7enissä aiemmin vakuuttanut efektiryhmä onnistuu sekin jopa yli odotusten, samoin Spielbergin varta vasten kokoama tulevaisuuden miljöön suunnittelusta vastaava asiantuntijaryhmä, jonka ideat tulevaisuudesta ovat sekä jännittäviä että kauniita. Kiiltävällä huipputeknologiaa sisältävällä ulkokuorella on kääntöpuolenaan rähjäisiä slummeja, jotka totuutta etsivä Anderton kokee kaikessa kauheudessaan.
Minority report on valloittava katselukokonaisuus ja -elämys (vielä monenkin katselukerran jälkeen). Spielbergille tuttu mahtipontisuus ja perinteille kumarteleva kerronta ovat mukana, mutta käsikirjoitukset pienet käänteet lisäävät siihen oman osansa. Tarina pistää ajattelemaan kohtalolla, tai miksi ikinä sitä nimitämmekään, pelailun mahdollisuuksista, mutta leffa toimii puhtaana viihdepakettinakin. Monitasoisesti siis. Maksimipojot eivät ole itsestään selviö, mutta toisaalta mitäpä muutakaan sitä voisi yhtä tyylikkäästi tulevaisuuden kiiltävillä pinnoilla viilettävälle elokuvalle antaa?
Pisteet:
Arvosteltu: 07.02.2006
Katsottu: Kotona
On vuosi 2054. Washington D.C:ssä ei ole vuosiin tapahtunut ainuttakaan murhaa. Tästä saadaan kiittää PreCrime-projektia. Järjestelmä perustuu kolmeen "näkijään", jotka kelluvat nesteessä ja kykenevät näkemään murhat ennalta. Järjestelmä on pettämätön... vai onko? Eräänä päivänä etsivä John Anderton (Cruise) huomaa, että hän murhaa 36:n tunnin päästä itselleen tuntemattoman miehen. Andertonin on paettava. Hänen täytyy ottaa selvää, mistä on kyse.
Minority Report ei ole ihan tyypillinen Spielbergin elokuva, se näyttää pikemminkin Kubrickin leffalta. Tämä leffa perustuu Philip K. Dickin novelliin. Spielbergillä oli elokuvaa tehtäessä asiantuntijaryhmä, joka analysoi, miltä maailma näyttää 2050-luvulla. Kiva homma on myös se, että elokuvassa on kiinnekohtia nykypäivään. Maailma ei ole täynnä muotifriikkejä ja muitakin meille tuttuja ja rakkaita asioita löytyy.
Minority Report on todella mielenkiintoinen tieteisleffa. Tässä esitetään hyvin mahdollista tulevaisuuden maailmaa, ja saadaan katsojan pohtimaan voiko rikoksia ennustaa luotettavasti. Näyttelijät tekevät myös hyvää työtä. Digitehosteet on tehty todella upeasti, eivätkä ne kuitenkaan pääse hallitsemaan elokuvaa. Hommaa on lopussa ehkä venytelty vähän liikaa, mutta Minority Reportilla on kyllä mahdollisuuksia nousta tulevaisuuden klassikoksi.
Pisteet:
Arvosteltu: 05.12.2004
Katsottu: VHS
Eletään vuotta 2054 ja Washingtonin virkavallan kontrolli on kehittynyt siihen pisteeseen että tulevat rikokset pystytään ennakoimaan ja ehkäisemään etukäteen. Jotta ennaltaehkäisy onnistuisi, tarvitaan kolme näkijää jotka poimivat rikollisten ajatukset. Plugit päässä ammeessa makaavan kolmikon poimimat mielikuvat heijastuvat rosoisina kuvina screenille josta Tom Cruisen esittämän veikkosen johtama virkavallan yksikkö poimii tarvittavat faktat sännätäkseen tulevalle rikospaikalle ehkäisy mielessään. Kaikki sujuu kuin rasvattuna kunnes osoittautuu että joku on virtsannut vihtaan ja päähyvis onkin yht'äkkiä virkaveljien jahtauksen kohde.
Minority Report saa aikaan asennemuutoksen. Kun alkuhämmästely on ohi, ja elokuva alkaa viemään, on sci-fiin epäilevästikin suhtautuva koukussa. Näin kävi, pakko myöntää. Vaikka kyllähän se poliisien käyttämä oksennuspamppu(!) aiheutti hekottelua sohvan pohjalla.
Sävyiltään Blade Runneria (jonka kirjoitti samainen Philp K. Dick kuin MR:n) muistuttava kylmä leffa on hiottu ja harkittu viimeisen päälle. Kliinisyys vältetään kummallisilla sivuhenkilöillä jotka tuovat syvyyttä leffaan. Peter Stormaren roolihahmo ruotsia puhuvine apulaisineen on helmi sivuhörhöjen joukossa.
Leffan ainoa miinus, oksennuspampun lisäksi, on lopun selittely, joka on yksi Hollyvuoren perisynneistä. Se aiheuttaa myös sen, että loppu venyy ja paukkuu. Lähes kaksi ja puolituntinen elokuva olisi saatu tiiviimmäksikin, kun tekijät olisivat luottaneet katsojien aivotoimintaan.
DVD:n lisäsälät antsaitsevat erityismaininnan. Ainakin omalla kohdalla se on parasta mitä kohdalle on sattunut. Paketin kakkoslätty on koottu selkeästi ja sisältöä riittää. Tietenkin Tom Cruisen kehuskelu saa kämmenselkään nousemaan näppyjä, mutta leffan taustatyön valotus on muuten asiallista.
Pisteet:
Arvosteltu: 12.12.2002
Katsottu: DVD
Spielbergin ohjaama vuoden 2054 Washington D.C:hen sijoittuva scifi-toiminta-draama. John Anderton (Cruise) työskentelee poliisina rikostenestämisyksikössä kuudetta vuottaan. Yksikkö on eräälainen viimeistä vuottaan vetelevä koesysteemi, jossa kolme vesialtaassa lilluvaa selvänäkijää tuottavat tulevista rikoksista sähköistä kuvaa poliisien tulkittavaksi. Rikokset voidaan estää ennenkuin ne tapahtuvat ja tekemättömien, mutta tulevaisuudessa tehtävien rikosten syylliset vangitaan ennen kuin mitään ehtii tapahtua. Joskus rikostenestohommat tuppaavat menemään todella täpärälle eli väliin päästään sekunteja ennen tapahtumaa.
Jo kättelyssä alkaa pohtimaan onko tällainen toiminta moraalisesti oikein, olisiko rikos todella tapahtunut. Anderton näkee näkijöiden tuottaman kuvan, jossa hän murhaa itse 36 tunnin päästä täysin tuntemattoman miehen. Hepunhan täytyy lähtä litomaan samantien tuhatta ja sataa ex-työkaverit oksennuspamppuineen kintereillä. Andertonin on piileskeltävä poliiseilta ja osoitettava omin nokkineen, että systeemi voi olla väärässä ja väärässähän se ei ole koskaan vielä ollut.
Spielberg palkkasi leffan suunnittelupoppooseen tulevaisuusryhmän, jonka tehtävänä oli visioida millainen on maailma vuonna 2054. Tarinan tiimellyksessä saa ihmetellä kaikenmoista sälää, joka tuntuisi suurin osa olevan järkevää ja täysin realistista tekniikkaa olla olemassa tuolloin siis mikäli asteroidi tai joku villi valtion päämies ei pistä maalle pistettä ennen sitä. Mukana ei siis ole pahemmin mitään ultimaattikampetta, jonka olemassaololle saa naureskella tosissaan. Mainonnan ylihenkilökohtaisuus ja moni muukin asia huolestuttaa, mutta onneksi myös huvittaa.
Pläjäys on hengästyttävä tapaus, jossa pitää olla mukana koko ajan. Tarina etenee koko kestonsa ajan huimalla vauhdilla ja toimintaakaan ei jää takaa-ajon puitteissa puuttumaan. Huumoriakin on saatu ympättyä kevyen synkistelyn lomaan mukavasti. Käsikirjoitus on nerokas ja eipä loppuakaan pystynyt arvaamaan. Juonen tiimellyksessä vilahtaa muutama perustavalaatuinen epäloogisuus, jotka hiukan häiritsivät, mutta jätetäänpä se silti kertomatta. Parhaita toimintaleffoja joita on vähään aikaa tullut nähtyä vaikka kuuluuhan leffa samalla toki useampaankin vanhan koulukunnan kategoriaan.
Pisteet:
Arvosteltu: 19.08.2002
Katsottu: Teatterissa
