Eletään vuotta 2054 ja Washingtonin virkavallan kontrolli on kehittynyt siihen pisteeseen että tulevat rikokset pystytään ennakoimaan ja ehkäisemään etukäteen. Jotta ennaltaehkäisy onnistuisi, tarvitaan kolme näkijää jotka poimivat rikollisten ajatukset. Plugit päässä ammeessa makaavan kolmikon poimimat mielikuvat heijastuvat rosoisina kuvina screenille josta Tom Cruisen esittämän veikkosen johtama virkavallan yksikkö poimii tarvittavat faktat sännätäkseen tulevalle rikospaikalle ehkäisy mielessään. Kaikki sujuu kuin rasvattuna kunnes osoittautuu että joku on virtsannut vihtaan ja päähyvis onkin yht’äkkiä virkaveljien jahtauksen kohde.
Minority Report saa aikaan asennemuutoksen. Kun alkuhämmästely on ohi, ja elokuva alkaa viemään, on sci-fiin epäilevästikin suhtautuva koukussa. Näin kävi, pakko myöntää. Vaikka kyllähän se poliisien käyttämä oksennuspamppu(!) aiheutti hekottelua sohvan pohjalla.
Sävyiltään Blade Runneria (jonka kirjoitti samainen Philp K. Dick kuin MR:n) muistuttava kylmä leffa on hiottu ja harkittu viimeisen päälle. Kliinisyys vältetään kummallisilla sivuhenkilöillä jotka tuovat syvyyttä leffaan. Peter Stormaren roolihahmo ruotsia puhuvine apulaisineen on helmi sivuhörhöjen joukossa.
Leffan ainoa miinus, oksennuspampun lisäksi, on lopun selittely, joka on yksi Hollyvuoren perisynneistä. Se aiheuttaa myös sen, että loppu venyy ja paukkuu. Lähes kaksi ja puolituntinen elokuva olisi saatu tiiviimmäksikin, kun tekijät olisivat luottaneet katsojien aivotoimintaan.
DVD:n lisäsälät antsaitsevat erityismaininnan. Ainakin omalla kohdalla se on parasta mitä kohdalle on sattunut. Paketin kakkoslätty on koottu selkeästi ja sisältöä riittää. Tietenkin Tom Cruisen kehuskelu saa kämmenselkään nousemaan näppyjä, mutta leffan taustatyön valotus on muuten asiallista.
