Minority Report on Hollywoodin suurvaikuttaja Stephen Spielbergin ohjaama ja vuonna 2002 valmistunut scifileffa. Vakuuttavasti koko pitkän kestonsa ajan etenevä elokuva perustuu Philip K. Dickin (Blade Runner, Total Recall) kirjoittamaan samannimiseen novelliin.
Spielbergin mittavaan uraan mahtuu paljon pohjakosketuksia sekä tasapaksuutta, mutta onneksi huomattavasti enemmän täydellisyyttä hipovia elokuvia. Ja Minority report kaikkine visuaalisine tyylittelyineen edustaa ehdottomasti uran kärkeä – hyvin todennäköisesti kyseessä on jopa Spielbergin suurin teos! Se, mikä Minority reportin edeltäjässä, A.I.:ssa, meni mönkään, toimii tällä kertaa: futuristisen ja silmiä hivelevän kauniin miljöön taustalla on nyt myös toimiva tarina. Eikä mikään tusinatarina, vaan jopa Jumaluudella leikittelevä tummahko tulevaisuudenvisio.
On vuosi 2054 ja John Anderton johtaa kuusi vuotta toiminnassa ollutta Rikoksenesto-osastoa. Rikoksenesto on kovinkin nykyajasta muuttuneen yhteiskunnan seuraava askel kohti täydellisyyttä… vai onko sittenkään? Ehkäpä se onkin vain askel takapakkia? Anderton pystyy tiiminsä ja laitoksen Temppeliksi kutsutussa osassa olevan kolmen Näkijän avulla tiedostamaan tulevat murhayritykset ennakkoon ja näin ollen nappaamaan syyllisen jo silloin, kun rikos on vasta ajatuksen tasolla. Ja vaikka rikoksenestolakia ollaankin kokeilujen jälkeen juuri työntämässä kaikkien tietoisuuteen, siinä on ehkä sittenkin valtavia eettisiä ongelmia. Leffan nimen viittaama vähemmistöraporttiongelma on niistä pahimpia, särö täydellisessä järjestelmässä, koodausvirhe virheettömässä koodissa. Inhimillisyys lie toinen merkittävä tekijä…
Tom Cruise tekee onnistuneen roolityön päällikkö Andertonina, joka joutuu edustamansa järjestelmän jahtaamaksi. Philip K. Dickin usein suosima pakoiluteema toimii ja normaalisti niin särmä jeppe Anderton joutuu rämpimään kurjien olojen läpi. Muitakin loistavia roolisuorituksia löytyy. Hollykylän pahisspesialisti Peter Stormare on oiva pienessä sivuroolissaan ja joskus hieman ylimieliseltä vaikuttava naisten suosikki Colin Farrell vakuuttaa Oikeusministeriön epäilyksiä herättävänä tutkijana. Kun mukaan onnistujien listaan lisätään Ruotsin lahja leffamaailmalle, eli Max von Sydow, muiden edestä uhrattuna yksilönä ja Näkijänä fotonimaidossa uiva Samantha Morton tai vaikkapa Neal McDonough, niin hienolta näyttää. Tarkemmin sanottuna mahtavalta.
John Williams on tuttuun tyyliin vastuussa hienosti taustalla soljuvasta ääniraidasta. Williamsin mm. Blade Runnerin teemoja mukaileva ääniraita pysyy taustalla, mutta ottaa paikkansa oikeina hetkinä – välillä sopivan voimakkaasti, välillä rauhoittaen. David Fincherin Se7enissä aiemmin vakuuttanut efektiryhmä onnistuu sekin jopa yli odotusten, samoin Spielbergin varta vasten kokoama tulevaisuuden miljöön suunnittelusta vastaava asiantuntijaryhmä, jonka ideat tulevaisuudesta ovat sekä jännittäviä että kauniita. Kiiltävällä huipputeknologiaa sisältävällä ulkokuorella on kääntöpuolenaan rähjäisiä slummeja, jotka totuutta etsivä Anderton kokee kaikessa kauheudessaan.
Minority report on valloittava katselukokonaisuus ja -elämys (vielä monenkin katselukerran jälkeen). Spielbergille tuttu mahtipontisuus ja perinteille kumarteleva kerronta ovat mukana, mutta käsikirjoitukset pienet käänteet lisäävät siihen oman osansa. Tarina pistää ajattelemaan kohtalolla, tai miksi ikinä sitä nimitämmekään, pelailun mahdollisuuksista, mutta leffa toimii puhtaana viihdepakettinakin. Monitasoisesti siis. Maksimipojot eivät ole itsestään selviö, mutta toisaalta mitäpä muutakaan sitä voisi yhtä tyylikkäästi tulevaisuuden kiiltävillä pinnoilla viilettävälle elokuvalle antaa?
