Levottomat (2000)
- Tuotantovuosi:
- 2000
- Ohjaajat:
- Aku Louhimies
- Pääosissa:
- Irina Björklund, Laura Malmivaara, Matleena Kuusniemi, Mikko Nousiainen, Petteri Summanen, Samuli Edelmann, Valtteri Roiha
- Maat:
- Suomi
- Pituus:
- 106 min
- Genret:
- Draama
- Elokuvasarja:
- Levottomat, Minä ja Morrison, Levottomat 3 - kun mikään ei riitä
Keskiarvo
Arvostelut (3): 
Pikatuomiot (362):
Oma pikatuomio
Suomalainen elokuva on monien mielestä nousussa ja sen ns. nousun voidaan katsoa alkaneen vuonna 2000 Levottomien myötä. Samalla suomalaisesta elokuvasta tuli sielutonta valtavirtatuotetta, minkä vuoksi nykyisin Levottomat on monien mielestä vain pinnallista seksillä mässäilyä. Tämä ns. suomi-filmin tuhoaja on kuitenkin aika hyvä tekele, jonka tehoa heikentävät muutamat tekijät.
Levottomat on täynnä seksikohtauksia. Kun on naitu, sitten naidaan uudestaan ja sen jälkeen vaihdetaan petikumppania ja naidaan taas. Tällainen irtosuhteiden harrastaminen on kuitenkin tapa tuoda päähenkilön ahdinkoa esille. Välillä tehdään kuitenkin seksikohtauksia selvästi rahallisessa mielessä ja sanoma meinaa hukkua niiden alle.
Ambulanssikuski Ari Koski (Nousiainen) on tämä päähenkilö, jonka mielentila on "mikään ei tunnu miltään". Hän harrastaa yhden yön juttuja kuuman kesän itselleen omineessa Turun kaupungissa. Sitten kesäloma alkaa ja Ari joutuu mukaan vaaralliseen leikkiin. Elokuva esittelee meille nuorten aikuisten ystäväjoukon, jonka kuudenneksi jäseneksi Ari pääsee tutustuttuaan Tiina-nimiseen naiseen (Malmivaara). Ari ei haluaisi sitoutua, mutta Tiina ei anna periksi. Ari pelkää kumppaninsa satuttamista, mutta Tiinan voimakastahtoisesta luonteesta johtuen Ari antaa periksi ja tutustuu Tiinan ystäväporukkaan, joka on pitänyt yhtä jo kauan. Ystäväpiirin muut jäsenet, häitä suunnittelevat Ilona (Kuusniemi) ja Stig (Summanen) sekä papiksi opiskeleva Hanna-Riikka (Björklund) ja Riku (Roiha), muodostavat parit. Nyt Tiinallakin on vihdoin kumppani. Yhdessä he juovat kaljaa, harrastavat urheilua ja yksinkertaisesti hengaavat. Kun Ari astuu kuvioihin, niin ystäväpiiri alkaa hiljalleen hajota ja "mä en oo koskaan..." -leikki saa yllättävän synkkiä piirteitä.
Esikoispitkäänsä ohjannut Louhimies nostaa taitavasti Turun yhdeksi elokuvan päähenkilöksi, samalla tavalla kuin Woody Allen ja Martin Scorsese tekevät New Yorkista tärkeitä paikkoja elokuvilleen. Turun saaristoon sijoittuvat kohtaukset ovat hienoa maisemakuvausta. Tunnelma on perusilmeeltään aika synkkä, pahaa enteilevä. Katsoja tajuaa epätoivoisista kuvista, että tämä tarina ei voi päättyä hyvin. Louhimies sai tallennettua pahaa tekeviä seksikohtauksia elokuvaansa Paha maa, mutta myös Levottomista löytyy muutama kohta, jotka ennustavat noita painajaismaisia rakkauden osoituksen väärinkäyttöjä. Pääasiassa Levottomissa näytetty seksi on kuitenkin kaunista ja rohkeaa, hyvältä näyttävät ihmiset panevat toisiaan aikansa hittibiisien soiden samaan aikaan taustalla.
Sitten teoksen huonoihin puoliin. Dialogi on paikoin harmittavan tönkköä ja vain harva on vaivautunut harjoittelemaan Turun murretta. Mikko Nousiaisesta ei ole vetämään pääroolia, vaan hän on valitettavan pökkelömäinen ja vuorosanat hän sylkee suustaan töksähtelevän kirjakielimäisesti. Hahmo on hyvin kirjoitettu, mutta Nousiaisella on koko ajan sellainen ilme, että hän haluaisi tehdä jotain ihan muuta kuin näytellä tässä elokuvassa. Katsoja tulee ahdistuneeksi, kun joutuu noin huonoa esitystä katselemaan. Matleena Kuusniemen roolisuorituksesta ei jää muuta mieleen kuin "hyvät tissit" ja Valtteri Roiha vetää roolinsa läpi vain olemalla. Myös radiohittien käyttö elokuvamusiikkina, mikä oli näihin aikoihin vielä uutta suomalaisissa leffoissa, ärsyttää suuresti.
Onneksi myös osaavia näyttelijöitä löytyy. Malmivaara on aidonoloinen ja Björklund tekee uransa parhaimman roolityön. Aina vakuuttava Summanen todisti jo näihin aikoihin pystyvänsä vakaviinkin rooleihin.
Levottomat on mielenkiintoinen ihmissuhdekuvaus, jonka katsoo vaivatta loppuun. Eniten pistää päähän se, miten Selin löysi tämän filmin myötä tavan tehdä tuottavaa elokuvaa. Levottomat saikin jatko-osia parikin kappaletta, joilla ei ole oikeastaan mitään tekemistä tämän emoteoksen kanssa. Selin halusi vain lisää rahaa ja käytti ylimääräiset taskurahansa seksikohtauksilla herkuttelevien elokuvien tuottamiseen.
Heikkouksistaan huolimatta Levottomat todisti Louhimiehellä olevan kykyjä hyväksi ohjaajaksi. Paha maa täytti lupaukset ja Louhimies osoittautui vahvaksi henkilökertojaksi. Suosittelen tämän katsomista, vaikka aika paljon haukkuja onkin kuulunut. Ei mitään elokuvataiteen huippuja, mutta hyvää varman päälle pelattua nuorille aikuisille tehtyä elokuvaa on joka tapauksessa luvassa. Paljon muutakin kuin pelkkää nättiä pehmopornoa.
Pisteet:
Arvosteltu: 07.07.2006
Katsottu: VHS
Aloin katsomaan Levottomia epäilevin ajatuksin ja olin niissä oikeassa. Elokuvasta ei ole mitään ja parhaat hetket se tarjoaa seksin lomassa.
Elokuvan juonen voi hyvin kiteyttää neljään sanaan: Salatut Elämät seksillä höystettynä. Juuri tätä Levottomat tarjoaa, ihmissuhdekuvioita, kaikki panee toisiaan, puukotetaan selkään ja pillitetään, ihan kuin Salatut Elämät. Eli jos Salkkarit kiinnostaa niin Levottomat sopii sinulle kuin hanska käteen, mutta muista että se on Salkkarit seksillä höystettynä. Kun itseä ei Salkkarit kiinnosta niin elokuvakin jää taka-alalle, enkä toista kertaa tule katsomaan. Itse seksikohtaukset ovat pehmopornon puolella eli mitään rajua tulla näkemään. Kuitenkaan seksin takia ei kannata Levottomia katsoa, katso mieluummin Larry Clarkin Ken Park.
Levottomat menestyi ihan hyvin Suomessa ja jatko-osia on tulossa kahden kappaleen verran. Ketä kiinnostaa? En tiedä, kunhan mainitsin.
No, kyllä elokuvan yhden kerron voisi katsastaa, mutta lopulta katuu sitä. Levottomat on malliesimerkki millaiseksi Suomen elokuvateollisuus on mennyt – vessapönttöön.
Pisteet:
Arvosteltu: 10.09.2003
Katsottu: VHS
2000-luvun suomalaisiin menestyjiin lukeutuva Levottomat yrittää olla aikansa peili. Kolmekymppisten elämää kuvaava, nykyaikaan sijoittuva pläjäys onkin ihan tervetullut tapaus. Ei näitä elokuvia ainakaan liikaa tehdä. Leffaa katsoessa ei kuitenkaan voi välttyä tunteelta, että kyseessä oli ns. voitonmaksimointia hollykylän tyyliin, mutta suomalaisittain.
Ari on nuori lääkärismies, joka viettää vapaa-aikansa harrastaen reippaasti yhden illan suhteita. Hyvännäköinen ja nuori mies kun on niin aina irtoaa. Oikeastaan millään ei ole oikein väliä ja meininkiä vietetäänkin ´kaikki käy´ -tyyliin. No sittenhän törmätään Tiinaan ja hänen ystäviinsä. Sitoutumaanhan Ari ei kykene ja kun samanlaisen elämänkatsomuksen omaava Hannakin löytyy Tiinan ystävistä ovat ihmissuhdekiemurat valmiit alkamaan.
Levottomat on suomimittapuun mukaan hyvä elokuva. Aihepiiri on herkullinen. Kyyninen mies tulee sotkemaan kaveriporukan kuviot, samalla jokainen joutuu käymään läpi omia suhteitaan ja elämänkatsomustaan. Levottomien ongelmaksi koituukin oikeastaan väärien asioiden korostuminen. Alastonta pintaa, naintia ja jonkinasteista rietastelua kyllä saadaan katsella, joka hieman varastaa elokuvan ydinolemusta. Perusasetelmiltaan elokuvan varsinainen aihe voisi hyvinkin olla rankemmanpuoleinen. Tässä tapauksessa päädytään kaikkea katselemaan ikäänkuin "sinisin silmin". Tietynlainen raadollisempi ote olisi varmasti tuonut koko elokuvaan huomattavasti säväyttävämmän lopputuloksen. Alku lähtee kohtalaisen lupaavasti kuvatessaan yksinäisen Arin seikkailuja, mutta sen jälkeen meininki lipuu turhan kiiltokuvamaiseksi köyrimiseksi.
Näyttelijätyön suomalaistyypillinen puu-ukkomaisuus vaivaa valitettavasti rainassa aika-ajoin. Näyttelijät tekevät rooliensa eteen varmasti kaikkensa. Silti aina välillä se viimeinen luonnollisuuden puuttuminen häiritsee. Mikko Nousiainen vetää Arin roolin kuitenkin hyvin. Siis tyhjyyteen tuijottelevana, elämään otteen menettävänä nuorena miehenä, joka ei torttuun tukehdu, homma ainakin toimii. Irina Björklund kiroilevana nykyteologina tuo myös eräänlaista katsomusta henkilöhahmoihin. Isänmaan toivo Petteri Summanenkin onnistuu kikkelin heiluttelussaan. Laura Malmivaara Tiinana ja Edelmann Arin työkaverina kuitenkin vetävät parhaimmat roolityöt. Kokemus kameran edessä näkyy ilmiselvästi.
Kuvaus on kaunista, kauniit ihmiset naivat toisiaan, kaikki näyttää liiankin hyvältä, tämän päivän Datsun-iskelmiä a´la Edelmannin tunnari -siinä elementtejä jotka antavat rainalle sen liiallisen laskelmoidun maun. Tosin hollykylässähän tämä leffa olisi löytynyt vähintäänkin pehmoporno-osastolta. Ammattimainen toteutus kuitenkin panee antamaan paljon myös anteeksi. Ei mielestäni ole syntiä tehdä suoraselkäisesti kaupallista, suomalaista elokuvaa, päinvastoin. Puolet pojoista kertyy yrityksestä ja leffan DVD-versiosta, joka on parasta kotimaista antia -tähän asti.. Se tietty raadollisempi ote olisi kuitenkin voinut tehdä ihmeitä. Vain aika näyttää onko Levottomista aikansa kuvaksi.
Pisteet:
Arvosteltu: 28.02.2002
Katsottu: DVD
