Mielenkiintoinen ihmissuhdekuvaus, jonka katsoo vaivatta loppuun.

7.7.2006 23:38

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Levottomat
Valmistusvuosi:2000
Pituus:106 min

Suomalainen elokuva on monien mielestä nousussa ja sen ns. nousun voidaan katsoa alkaneen vuonna 2000 Levottomien myötä. Samalla suomalaisesta elokuvasta tuli sielutonta valtavirtatuotetta, minkä vuoksi nykyisin Levottomat on monien mielestä vain pinnallista seksillä mässäilyä. Tämä ns. suomi-filmin tuhoaja on kuitenkin aika hyvä tekele, jonka tehoa heikentävät muutamat tekijät.

Levottomat on täynnä seksikohtauksia. Kun on naitu, sitten naidaan uudestaan ja sen jälkeen vaihdetaan petikumppania ja naidaan taas. Tällainen irtosuhteiden harrastaminen on kuitenkin tapa tuoda päähenkilön ahdinkoa esille. Välillä tehdään kuitenkin seksikohtauksia selvästi rahallisessa mielessä ja sanoma meinaa hukkua niiden alle.

Ambulanssikuski Ari Koski (Nousiainen) on tämä päähenkilö, jonka mielentila on ”mikään ei tunnu miltään”. Hän harrastaa yhden yön juttuja kuuman kesän itselleen omineessa Turun kaupungissa. Sitten kesäloma alkaa ja Ari joutuu mukaan vaaralliseen leikkiin. Elokuva esittelee meille nuorten aikuisten ystäväjoukon, jonka kuudenneksi jäseneksi Ari pääsee tutustuttuaan Tiina-nimiseen naiseen (Malmivaara). Ari ei haluaisi sitoutua, mutta Tiina ei anna periksi. Ari pelkää kumppaninsa satuttamista, mutta Tiinan voimakastahtoisesta luonteesta johtuen Ari antaa periksi ja tutustuu Tiinan ystäväporukkaan, joka on pitänyt yhtä jo kauan. Ystäväpiirin muut jäsenet, häitä suunnittelevat Ilona (Kuusniemi) ja Stig (Summanen) sekä papiksi opiskeleva Hanna-Riikka (Björklund) ja Riku (Roiha), muodostavat parit. Nyt Tiinallakin on vihdoin kumppani. Yhdessä he juovat kaljaa, harrastavat urheilua ja yksinkertaisesti hengaavat. Kun Ari astuu kuvioihin, niin ystäväpiiri alkaa hiljalleen hajota ja ”mä en oo koskaan…” -leikki saa yllättävän synkkiä piirteitä.

Esikoispitkäänsä ohjannut Louhimies nostaa taitavasti Turun yhdeksi elokuvan päähenkilöksi, samalla tavalla kuin Woody Allen ja Martin Scorsese tekevät New Yorkista tärkeitä paikkoja elokuvilleen. Turun saaristoon sijoittuvat kohtaukset ovat hienoa maisemakuvausta. Tunnelma on perusilmeeltään aika synkkä, pahaa enteilevä. Katsoja tajuaa epätoivoisista kuvista, että tämä tarina ei voi päättyä hyvin. Louhimies sai tallennettua pahaa tekeviä seksikohtauksia elokuvaansa Paha maa, mutta myös Levottomista löytyy muutama kohta, jotka ennustavat noita painajaismaisia rakkauden osoituksen väärinkäyttöjä. Pääasiassa Levottomissa näytetty seksi on kuitenkin kaunista ja rohkeaa, hyvältä näyttävät ihmiset panevat toisiaan aikansa hittibiisien soiden samaan aikaan taustalla.

Sitten teoksen huonoihin puoliin. Dialogi on paikoin harmittavan tönkköä ja vain harva on vaivautunut harjoittelemaan Turun murretta. Mikko Nousiaisesta ei ole vetämään pääroolia, vaan hän on valitettavan pökkelömäinen ja vuorosanat hän sylkee suustaan töksähtelevän kirjakielimäisesti. Hahmo on hyvin kirjoitettu, mutta Nousiaisella on koko ajan sellainen ilme, että hän haluaisi tehdä jotain ihan muuta kuin näytellä tässä elokuvassa. Katsoja tulee ahdistuneeksi, kun joutuu noin huonoa esitystä katselemaan. Matleena Kuusniemen roolisuorituksesta ei jää muuta mieleen kuin ”hyvät tissit” ja Valtteri Roiha vetää roolinsa läpi vain olemalla. Myös radiohittien käyttö elokuvamusiikkina, mikä oli näihin aikoihin vielä uutta suomalaisissa leffoissa, ärsyttää suuresti.

Onneksi myös osaavia näyttelijöitä löytyy. Malmivaara on aidonoloinen ja Björklund tekee uransa parhaimman roolityön. Aina vakuuttava Summanen todisti jo näihin aikoihin pystyvänsä vakaviinkin rooleihin.

Levottomat on mielenkiintoinen ihmissuhdekuvaus, jonka katsoo vaivatta loppuun. Eniten pistää päähän se, miten Selin löysi tämän filmin myötä tavan tehdä tuottavaa elokuvaa. Levottomat saikin jatko-osia parikin kappaletta, joilla ei ole oikeastaan mitään tekemistä tämän emoteoksen kanssa. Selin halusi vain lisää rahaa ja käytti ylimääräiset taskurahansa seksikohtauksilla herkuttelevien elokuvien tuottamiseen.

Heikkouksistaan huolimatta Levottomat todisti Louhimiehellä olevan kykyjä hyväksi ohjaajaksi. Paha maa täytti lupaukset ja Louhimies osoittautui vahvaksi henkilökertojaksi. Suosittelen tämän katsomista, vaikka aika paljon haukkuja onkin kuulunut. Ei mitään elokuvataiteen huippuja, mutta hyvää varman päälle pelattua nuorille aikuisille tehtyä elokuvaa on joka tapauksessa luvassa. Paljon muutakin kuin pelkkää nättiä pehmopornoa.

Arvosteltu: 07.07.2006

Lisää luettavaa