2000-luvun suomalaisiin menestyjiin lukeutuva Levottomat yrittää olla aikansa peili. Kolmekymppisten elämää kuvaava, nykyaikaan sijoittuva pläjäys onkin ihan tervetullut tapaus. Ei näitä elokuvia ainakaan liikaa tehdä. Leffaa katsoessa ei kuitenkaan voi välttyä tunteelta, että kyseessä oli ns. voitonmaksimointia hollykylän tyyliin, mutta suomalaisittain.
Ari on nuori lääkärismies, joka viettää vapaa-aikansa harrastaen reippaasti yhden illan suhteita. Hyvännäköinen ja nuori mies kun on niin aina irtoaa. Oikeastaan millään ei ole oikein väliä ja meininkiä vietetäänkin ´kaikki käy´ -tyyliin. No sittenhän törmätään Tiinaan ja hänen ystäviinsä. Sitoutumaanhan Ari ei kykene ja kun samanlaisen elämänkatsomuksen omaava Hannakin löytyy Tiinan ystävistä ovat ihmissuhdekiemurat valmiit alkamaan.
Levottomat on suomimittapuun mukaan hyvä elokuva. Aihepiiri on herkullinen. Kyyninen mies tulee sotkemaan kaveriporukan kuviot, samalla jokainen joutuu käymään läpi omia suhteitaan ja elämänkatsomustaan. Levottomien ongelmaksi koituukin oikeastaan väärien asioiden korostuminen. Alastonta pintaa, naintia ja jonkinasteista rietastelua kyllä saadaan katsella, joka hieman varastaa elokuvan ydinolemusta. Perusasetelmiltaan elokuvan varsinainen aihe voisi hyvinkin olla rankemmanpuoleinen. Tässä tapauksessa päädytään kaikkea katselemaan ikäänkuin ”sinisin silmin”. Tietynlainen raadollisempi ote olisi varmasti tuonut koko elokuvaan huomattavasti säväyttävämmän lopputuloksen. Alku lähtee kohtalaisen lupaavasti kuvatessaan yksinäisen Arin seikkailuja, mutta sen jälkeen meininki lipuu turhan kiiltokuvamaiseksi köyrimiseksi.
Näyttelijätyön suomalaistyypillinen puu-ukkomaisuus vaivaa valitettavasti rainassa aika-ajoin. Näyttelijät tekevät rooliensa eteen varmasti kaikkensa. Silti aina välillä se viimeinen luonnollisuuden puuttuminen häiritsee. Mikko Nousiainen vetää Arin roolin kuitenkin hyvin. Siis tyhjyyteen tuijottelevana, elämään otteen menettävänä nuorena miehenä, joka ei torttuun tukehdu, homma ainakin toimii. Irina Björklund kiroilevana nykyteologina tuo myös eräänlaista katsomusta henkilöhahmoihin. Isänmaan toivo Petteri Summanenkin onnistuu kikkelin heiluttelussaan. Laura Malmivaara Tiinana ja Edelmann Arin työkaverina kuitenkin vetävät parhaimmat roolityöt. Kokemus kameran edessä näkyy ilmiselvästi.
Kuvaus on kaunista, kauniit ihmiset naivat toisiaan, kaikki näyttää liiankin hyvältä, tämän päivän Datsun-iskelmiä a´la Edelmannin tunnari -siinä elementtejä jotka antavat rainalle sen liiallisen laskelmoidun maun. Tosin hollykylässähän tämä leffa olisi löytynyt vähintäänkin pehmoporno-osastolta. Ammattimainen toteutus kuitenkin panee antamaan paljon myös anteeksi. Ei mielestäni ole syntiä tehdä suoraselkäisesti kaupallista, suomalaista elokuvaa, päinvastoin. Puolet pojoista kertyy yrityksestä ja leffan DVD-versiosta, joka on parasta kotimaista antia -tähän asti.. Se tietty raadollisempi ote olisi kuitenkin voinut tehdä ihmeitä. Vain aika näyttää onko Levottomista aikansa kuvaksi.
