Kun maailma ei riitä (1999)

Erinomainen Bond-leffa täynnä sitä mitä Bondissa tarvitaan.

Teollisuuskiho Robert King kuolee taidokkaassa attentaatissa (David Calder) ja tapausta todistaneen James Bondin (Pierce Brosnan) ponnisteluista huolimatta attentaatin toteuttaja valitsee kuolla. Tutkiessaan asiaa Bond huomaa että attentaatti saattaa liittyä aikaisemmin tapahtuneeseen Kingin tyttären, Elektran (Sophie Marceau) kidnappaukseen, jonka seurauksena kaksi kaappaajaa kuoli ja kolmas, entinen KGB-kovanaama, anarkisti ja terroristi Viktor Zokas, alias Renard (Robert Carlyle) sai aivovamman joka tappaa hänet hitaasti. Aivovamman toimitti M:n (Judi Dench) käskystä toiminut 009. Vaikuttaa siltä että Renard hautoo kostoa Kingiä kohtaan ja M määrää Bondin varjostamaan Elektraa, joskin Bond rikkoo saamiaan ohjeita ja rupeaa intiimiin kontaktiin. Salamurhayritys näyttää vahvistavan Renardin aikeet ja tämä lisäksi kaappaa purettavaksi aiotun ydinaseen omiin tarkoituksiin. TIlanne on paha ja Tukholma-oireyhtymää epäilevä Bond estää terrori-iskun rakenteilla olevassa öljyputkessa niiden purkamisen spesialistin, Christmas Jonesin (Denise Richards) avustuksella, joskin Elektra paljastaa korttinsa, kaappaa tilanteen haltuun ja pulasta selvitäkseen Bond tarvitsee laillisena liikemiehenä toimivan karskin Vladimir Zukokskin (Robbie Coltrane) apua.

Pierce Brosnanin kolmas Bond-rooli sisältää monia hyvälle Bond-elokuvalla tarpeellisia piirteitä. Siinä on vauhtia, miljöitä ja vaarallisia tilanteita ja loppuratkaisu pysyy loppuun asti tiukkana ja tarina on sen verran tehokkaasti kerrottu että välissä katsoja loikkaa roistopuolen kannattajaksi.

Pierce Brosnan nimiroolissa on kylmä kuin jää ja tunteeton kuin teräspala jolla hän levittää ympäriinsä kuolemaa. Judi Dench Bondin välittömän esimiehen, M:n roolissa on tavanomaista käskynantoa suuremmassa roolissa ja joutuu myös itse miettimään tekojensa soveliaisuutta ja joutuu myös suoraan henkilökohtaiseen vaaraan.

Robbie Coltrane, Desmond Llewelyn ja John Cleese tekevät koomisemmat sivuroolinsa hyvällä ammattitaidolla ja saavatkin aikaan selkeää huvittuneisuutta, joskin Zukovski osaa KGB-kätyrien tavoin olla vaarallinen.

Robert Carlyle anarkisti-Renardina on erinomaisen vahva henchman joka ei ole pelkkä tahdoton kovanaama, vaan palvovasti ja tietoisesti omistautunut palvelemaan roiston aikeita. Aivovamman vuoksi tuntoaistinsa menettänyt mies pitää itseään kuolleena mikä antaa hänelle tietyn psykologisen yliotteen ja häntä ei voi pysäyttää ellei tuota jotain tappavaa vahinkoa ja mykän kovuuden sijasta Renard käyttää myös karkeaa, vihjailevaa puhetta aseenaan. Carlyle tuo hahmoon epätavallista traagisuutta ja herkkyyttä ja kun lopulta tämä elävään ruumiiseen murjottu sielu paiskautuu väkivalloin irti vankilastaan ovat tunteet kahtalaiset. On riemua siitä että hyvän voimia edustava epäinhimillinen James Bond nyt kellisti pahikset ja surua siitä että henkilönä inhimillisempi paha hävisi. Hyvän ja pahan välinen raja on todellakin häilyvä ja Renardin hahmo tuo moisen dualismin esille jopa Bond-elokuvien mustavalkoisessa maailmassa.

Sophie Marceau varsinaisena ensimmäisenä naispuolisena Bond-roistona räjäyttää pankin. Aluksi traumatisoituneelta vaikuttaneesta hennosta kaunistuksesta kuoriutuu kova, itsevarma ja uhkaavan seksikäs hahmo joka hämää jopa ääriepäluuloista Bondia todellisen primus motorin osuudesta pyörittäen Renardia oikkujensa mukaan, joskin varmasti ihailee miestä jonka takia hän oppi omat kykynsä jotka voittivat myös opettajan josta on tullut kuolemaan asti uskollinen palvoja. Itse asiassa ainoa syy miksi Elektran juoni epäonnistuu on hänen pahuudessaan. Paha haluaa nauttia vallastaan ja hedonistisena sadistina Elektra tekee juurikin niin ja syy hänen omaan kuolemaansa on puhdas inhimillinen virhearvio omista kyvyistä manipuloida miehiä, vaikka ne ovat taatusti äärimmäisen tehokkaat. Suoritus ei niinkään tihku Bond-hahmoon sopivaa vaaraa ja seksiä, vaan ryöppyää molempia ylitsekäyvällä voimalla joka vain kasvaa lopun lähestyessä.

Denise Richardsin suoritus sinä pakollisena hyvänä kaunistuksena on jossain kaukana takana. Toimii, mutta ei mitään ihmeellistä.

Erinomainen Bond-leffa täynnä sitä mitä Bondissa tarvitaan ja ainoana pienenä heikkoutena voi sanoa että vaikka kaikki on hyvää mitään todella huimaavan omalaatuista kohtausta ei ole mukana, joskin moista heikkoutta ei ehdi paljoa huomata karismaattisten pahisten jyrätessä ja erityisbonuksena Garbagen teemamusiikki ei ole missään nimessä huono. Itse asiassa sekin on erinomainen antaen erinomaisen vahvistuksen komealle kokonaisuudelle.

Jurpo
Tähtääjä, 559 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 14.01.2009
Katsottu: Kotona

Lasketellaanhan siinä hiukan ja ajellaan Q:n moottoroidulla optimistijollalla, mutta muutoin ulkoilu jää vähälle.

Kun miettii, miksei tästä Bondista pidetä, tulee ensimmäisenä mieleen juonen mutkikkuus ja seuraavana seikka, ettei Jimbo enää ole asemassa pikkutakkisupersankari vs. pahiksien valtakunta. Myös yhteiskunnallisten arvojen muuttuminen on vaikuttanut Bondeihin niin, että hahmoille on tullut lisää syvyyttä. Yhä edelleen paha on paha ja hyvä on hyvä, mutta jonkinmoista realismiakin Bondeihin on yritetty kehitellä - tosin aina toiminnan alkaessa kaikki lyödään lekkeriksi. Taitavat pitää tehostepuolen poikia jossakin maanalaisessa sellinpahasessa aina muutaman viikon ennen kuin päästävät heebot pihalle. Ovat sitten sopivan hyperaktiivisia virittelemään räjähteitään.

Kun maailma ei riitä on suljettujen tilojen elokuva. Lasketellaanhan siinä hiukan ja ajellaan Q:n moottoroidulla optimistijollalla, mutta muutoin ulkoilu jää vähälle. Syynä tähän Jameksen keikka öljyperijättären (loistava Sophie Marceau) suojelijana. Erilaista, tavallaan virkistävää.

Elokuvan heikoin lenkki on friikkipahis (Carlyle), joka on menettänyt kykynsä tuntea. Kun Bondin ympärille häärii runsaasti tuntevia ja Ajattelevia naisia, ei tämä turta terroristi juuri jaksa hetkauttaa.

Muutoin tämä on ihan kelpo filkka. Brosnan tuntuu sisäistäneen roolinsa täydellisesti ja actionia on kiitettävästi. Tosin vanhanaikaisista Bondeista pitävät pettyvät varmasti.

Söpö
Ylläpitäjä, 677 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 27.11.2002
Katsottu: Kotona

Ei tämä ole huono Bond, mutta kehittelyä olisi kaivannut.

Kun maailma ei riitä on Pierce Brosnanin kolmas Bond-leffa. Tämä on myös Brosnanin huonompaa Bondia. Ei tämä kuitenkaan ole kaikista huonointa Bondia, mutta on kuitenkin aika keskikertainen Bond.

M:n (Judi Dench) ystävä öljymiljonääri Robert King (David Calder) murhataan James Bondin (Pierce Brosnan) työnpaikalla. Jäljet johtavat vaaralliseen anarkistiterroristi Denardiin (Robert Carlyle). Renardista tekee vaarallisemmaksi vielä se seikka, että hänellä on luoti aivoissaan, mikä estää häntä tuntemasta kipua. Vaikuttaa myös siltä, että Robert Kingin tytär Elektra (Sophie Marceau) on vaaravyöhykkeellä.

Brosnanin ensimmäinen Bond, Kultainen silmä, on hyvä leffa. Seuraava Bond, Huominen ei koskaan kuole, on jo vähän kehnompaa kamaa. Tämä Brosnanin kolmas Bond-pläjäys on edellistä Bondia hieman huonompi. Tulee hieman sellainen olo, ettei tuotantopuolen pojilla ja tytöillä ollut pahemmin ideoita tähän Bond-leffaan. Juonta on väännetty hieman sekavaan suuntaan ja siitä syntyy sotkuista jälkeä. Vauhtia sen sijaan piisaa. Tulee jopa mieleen, jätettiinkö juonen tarkempi kehittely sivummalle, jotta paikkoja voitaisiin tuhota. Tässä ei myöskään saatu hahmoihin kunnolla syvyyttä. Pääpahis Renard tuntuu hieman vaisulta ja jääkin tunne, ettei leffan tekijätiimi ole jaksanut panostaa häneen. Onneksi Robert Carlyle pelastaa hahmosta sen, mitä siitä on pelastettavissa. Myöskin Elektran hahmo jää pintapuoliseksi, mutta Sophie Marceau saa hänestä kuitenkin jotain irti. Judi Dench sen sijaan onnistuu jossain määrin ärsyttämään. Ei tämä kuitenkaan ole huono Bond. Ei lähellekään huonoimpia, mutta kehittelyä olisi kaivannut.

Ville
Tähtääjä, 476 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 23.03.2005
Katsottu: DVD

Bondien DVD-versioita töllöttäessä ei voi olla kehumatta niiden erinomaisuutta. Tämä raina toteuttaa onnistuneesti samaa linjaa.

Maailma ei riitä, mutta se täytyy jälleen pelastaa. Pierce Brosnanin kolmas Bond seuraa tuttuja latuja. Stuntit on kohdallaan ja terrorismi uhkaa. Bondit itsessään on jo instituutio vertaansa vailla, joten vertailu sarjan aikaisempiin tuotoksiinkin on välttämätöntä. Pierce Brosnan on mielestäni lunastanut Bondinsa loistavasti kuivan ja totisen Daltonin jälkeen. Brosnan tuo Bondiin sopivasti machomeininkiä, jota onkin kaivattu sitten Conneryn kulta-aikojen. Sovinistinen asenne ja tappomeinki -nehän ne on Jussin heiniä. Onnistunut GoldenEye teki Piercen kohdalla vaikutuksen välittömasti, jonka jälkeen Prosnanin Bondit eivät ole ihan samaan pystyneet.

Kun maailma ei riitä muistuttaa hieman liikaa edeltäjäänsä Huominen ei koskaan kuole. Tarina ei itsessään ole parhaimmasta päästä josta kokonaisuus hieman kärsii. Toimintapläjäykset on kuitenkin hienoja ja välillä kekseliäitäkin kuten homman luonteeseen kuuluu. Liitomoottorikelkat, puiden oksia leikkaava sirkkelihelikopterihässäkkä sekä ydinpommin purkaminen öljyputken puhdistuskelkassa ovat kaikki tsekkaamisen arvoista tavaraa ja hyvää viihdettä.

Historiaan leffa kuitenkin Bond saagassa pääsee. Kyseessä on pitkäkestoisimman roolin sarjassa tehneen Desmond Llewelyn, Q:n viimeinen esiintyminen (menehtyi auto-onnettomuudessa myöhemmin). M saa huomattavasti isomman roolin tarinassa kuin tavallisesti. Leffassa myös Bond lahtaa kauniisti pistoolillaan naisen varmaankin ensimmäistä kertaa...

Bondien DVD-versioita töllöttäessä ei voi olla kehumatta niiden erinomaisuutta. Tämä raina toteuttaa onnistuneesti samaa linjaa. Teknisen toteutuksen arvioinnin jätän kultaplugihifisteille, mutta hieno lätty tää on. Tavaraa nimittäin riittää ja se on laadukasta. Dokumenttiä, triviaa ja musiikkia. Todellista nannaa rainoista diggaileville. Kuuluu joka hemmon yleissivistävään leffakirjastoon. Pisteiden määrä toteutuu pitkän linjan ansaitulla Bond-asteikolla!

Kustaa
Ylläpitäjä, 227 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 27.05.2001
Katsottu: DVD

Pari hauskaa repliikkiä ja muutama ihan hieno actionkohtaus, siinä tämän(kin) Bondin anti.

James Bond tekee jostain syystä paluun valkokankaalle kerta toisensa jälkeen. Tällä kertaa kyse on öljyputkesta ja plutoniumista, jos sillä nyt mitään suurempaa merkitystä on. Vauhti on tuttuun tapaan kovaa, joten mäiskettä, räjäytyksiä ja machoilua riittää taas yllin kyllin.

Edellisestä hyvästä Bondista on ehtinyt kulua enemmän aikaa kuin Ilveksen viimeisimmästä SM-liigamestaruudesta. Tämä asia tuntuu kuitenkin rassaavan enemmän Ilves- kuin Bond-faneja. Jatko-osat teilataan yleensä aina aika tylysti, mutta jostain syystä Bondit ovat aina välttyneet tältä osin suuremmalta kritiikiltä. Osittainhan Bondin idea kieltämättä perustuu nimenomaan toistoon, mutta kyllä pikkuhiljaa jotain uuttakin ideaa kaivattaisiin mukaan. Kaipa ne innokkaimmat Bond-fanit sitten saavat tyydytyksen tästäkin. Eipä "Kun maailma ei riitä" kuitenkaan eroa millään tavalla parista edellisestä pläjäyksestä.

Pari hauskaa repliikkiä ja muutama ihan hieno action-kohtaus, siinä tämän(kin) Bondin anti. Joku saattaa tykätäkin, mutta minuun ei Bondin taika enää nykymuodossaan iske. Mieluummin kannattaa kaivella leffa-arkistoaan ja katsella vaikka jo sen kymmenennen kerran "Tohtori. No", "Kultasormi" tai vaikkapa "Kuuraketti".

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 30.10.2001
Katsottu: Kotona