Kun miettii, miksei tästä Bondista pidetä, tulee ensimmäisenä mieleen juonen mutkikkuus ja seuraavana seikka, ettei Jimbo enää ole asemassa pikkutakkisupersankari vs. pahiksien valtakunta. Myös yhteiskunnallisten arvojen muuttuminen on vaikuttanut Bondeihin niin, että hahmoille on tullut lisää syvyyttä. Yhä edelleen paha on paha ja hyvä on hyvä, mutta jonkinmoista realismiakin Bondeihin on yritetty kehitellä – tosin aina toiminnan alkaessa kaikki lyödään lekkeriksi. Taitavat pitää tehostepuolen poikia jossakin maanalaisessa sellinpahasessa aina muutaman viikon ennen kuin päästävät heebot pihalle. Ovat sitten sopivan hyperaktiivisia virittelemään räjähteitään.
Kun maailma ei riitä on suljettujen tilojen elokuva. Lasketellaanhan siinä hiukan ja ajellaan Q:n moottoroidulla optimistijollalla, mutta muutoin ulkoilu jää vähälle. Syynä tähän Jameksen keikka öljyperijättären (loistava Sophie Marceau) suojelijana. Erilaista, tavallaan virkistävää.
Elokuvan heikoin lenkki on friikkipahis (Carlyle), joka on menettänyt kykynsä tuntea. Kun Bondin ympärille häärii runsaasti tuntevia ja Ajattelevia naisia, ei tämä turta terroristi juuri jaksa hetkauttaa.
Muutoin tämä on ihan kelpo filkka. Brosnan tuntuu sisäistäneen roolinsa täydellisesti ja actionia on kiitettävästi. Tosin vanhanaikaisista Bondeista pitävät pettyvät varmasti.
