Kolme muskettisoturia

Nuori ranskalaispoika haluaisi kovasti tulla muskettisoturiksi, kuten isäukkonsakin oli. Harmi vain, että Ranskaa hallitsee nuori, ja korrektisti ilmaistuna, krhm, epävarma (=nössö, munaton, käsittäkää miten haluatte) kuningas, joka ei nää, että läpimätä kardinaali, jolla on vaikea nimi, yrittää anastaa vallan. Ensimmäinen askel on tietysti kuningasta viimeiseen asti suojelevien muskettisoturien lakkauttaminen. No, onneksi on kolme muskettisoturikaverusta, jotka eivät lakkautuksesta niin välitä, vaan päättävät estää kardinaalin ilkiösuunnitelman, kouluttaa nuoren pojanklopin muskettisoturiksi, kaataa muutaman naisen ja listiä epämääräisen joukon nimettömiä pahiksia, pistomiekoilla, ilman turhaa verenroisketta tietenkin.

Niinpä niin, ihan perinteinen seikkailuleffahan tässä on taas kyseessä. Juoni on sitä luokkaa, että sen pystyisi "Näin teet myyntimenestyksen"-käsikirja hanskassaan kynäilemään ihan kuka amatööri vain. Itse asiassa kirja ei edes olisi välttämätön. Mukana on siis kevyttä huumoria, kliseitä, veretöntä actionia ja romantiikkaa, kaikkea juuri sopivassa määrin viihdyttämään katsojaa ihan mukavasti yhden illan ajan, kunhan katsoja ei ajattele liian kriittisesti tai käytä aivojaan enempää kuin sen verran, mitä pakollisten elintoimintojen ylläpito vaatii. Hyvät näyttelijät mukaan on saatu, meno ei junnaa paikallaan ja vitsitkin jaksavat välistä naurattaa.

Mitäs tässä enempää löpisemään, eiköhän kaikille ole tullut jo selväksi, millainen filmi on kyseessä. Kevyttä, kertakäyttöistä viihdettä, ei enempää eikä vähempää. Kolme pistettä on maksimi, huonompana päivänä pojoja olisi roiskittu ainakin puolikas vähemmän.

Pisteet:
Arvosteltu: 15.08.2005
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Raato-A
Tykittäjä
388 arvostelua

Kolmesta muskettisoturista on tehty lukuisia elokuvaversioita, joista tämä on kenties paremmasta päästä. Ainakin näyttelijälista ilahduttaa silmää, mutta vastaavasti tieto siitä, että elokuvalla on Disney-yhteyksiä, antaa tietynlaisen kuvan. Niinpä. Säilän säihkettä, huumoria, kauhistuttavan pahoja ihmisiä, kammottavan hyviä ihmisiä, romantiikkaa ja äksöniä on annosteltu huippukaavan mukaan ja lopputulokseksi on saatu koko perheen klassikkoilottelu. (Klassikolla viittaan tässä Dumasin kirjaan ja ilottelulla taas tähän leffaan.) Sehän on selvästi varma nakki? Ja näön vuoksi mukana on ehta ranskalaistähtikin, Julie Delpy!

Tarina on juuri semmoinen kuin tunnetaan. Nuori D’Artagnan (O’Donnell) haaveilee muskettisoturin urasta ja törmää juuri parahiksi kolmeen kunnioitettuun musketööriin, Aramikseen (Sheen), Porthokseen (Platt) ja Athokseen (Sutherland). Näiden niskan päällä on punainen paholainen, kardinaali Richelieu (Curry), joka juonii Ranskan kuningasta vastaan. D’Artagnan on huimapää, mutta niin ovat häntä karsastavat kolme muskettisoturiakin. Heput joutuvat lopulta pelaamaan yhteen, jotta saisivat kardinaalin kukistetuksi. Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta. Jippii.

Tämä lienee kai ainut versio, jossa kardinaali Richelieu on niin paha, että häijyläinen mm. himoitsee avoimesti sieviä ylhäisöneitosia selibaatistaan huolimatta. Tim Curry on rooliin hiukan epäsopiva henkilö, sillä entiseltä Rocky Horror Picture Shown’n Frank N. Furterilta osaa jo odottaa mitä tahansa. Toinen epäonnistunut valinta on O’Donnell D’Artagnanina. Roolin olisi yhtä hyvin voinut antaa koivuhalolle. Kolmas heikko lenkki on Charlie Sheen, jonka pitäisi näyttää uskottavalta herkän runoniekan ja myös hengenmiehenä tunnetun Aramiksen hahmossa. Kun jätkän on kerran nähnyt parodioimassa Sylvester Stallonea, ei kokemusta noin vain haihduteta. Yritystä kaikilla kuitenkin on parempaan. Parhaiten onnistuvat räiskyvä Platt, joka vastaa lähes kaikesta leffan huumorista yksinään; synkeä Sutherland, jonka melankolia tasoittaa menoa sopivasti; ja De Mornay, joka tekee parhaansa, vaikka ei paljon näkösällä olekaan. Kokonaisuus toimii ihan kivasti ja sopii tarkoitukseensa, koko perheen leffaksi.

Pisteet:
Arvosteltu: 07.07.2003
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Söpö
Ylläpitäjä
618 arvostelua