Nuori ranskalaispoika haluaisi kovasti tulla muskettisoturiksi, kuten isäukkonsakin oli. Harmi vain, että Ranskaa hallitsee nuori, ja korrektisti ilmaistuna, krhm, epävarma (=nössö, munaton, käsittäkää miten haluatte) kuningas, joka ei nää, että läpimätä kardinaali, jolla on vaikea nimi, yrittää anastaa vallan. Ensimmäinen askel on tietysti kuningasta viimeiseen asti suojelevien muskettisoturien lakkauttaminen. No, onneksi on kolme muskettisoturikaverusta, jotka eivät lakkautuksesta niin välitä, vaan päättävät estää kardinaalin ilkiösuunnitelman, kouluttaa nuoren pojanklopin muskettisoturiksi, kaataa muutaman naisen ja listiä epämääräisen joukon nimettömiä pahiksia, pistomiekoilla, ilman turhaa verenroisketta tietenkin.
Niinpä niin, ihan perinteinen seikkailuleffahan tässä on taas kyseessä. Juoni on sitä luokkaa, että sen pystyisi ”Näin teet myyntimenestyksen”-käsikirja hanskassaan kynäilemään ihan kuka amatööri vain. Itse asiassa kirja ei edes olisi välttämätön. Mukana on siis kevyttä huumoria, kliseitä, veretöntä actionia ja romantiikkaa, kaikkea juuri sopivassa määrin viihdyttämään katsojaa ihan mukavasti yhden illan ajan, kunhan katsoja ei ajattele liian kriittisesti tai käytä aivojaan enempää kuin sen verran, mitä pakollisten elintoimintojen ylläpito vaatii. Hyvät näyttelijät mukaan on saatu, meno ei junnaa paikallaan ja vitsitkin jaksavat välistä naurattaa.
Mitäs tässä enempää löpisemään, eiköhän kaikille ole tullut jo selväksi, millainen filmi on kyseessä. Kevyttä, kertakäyttöistä viihdettä, ei enempää eikä vähempää. Kolme pistettä on maksimi, huonompana päivänä pojoja olisi roiskittu ainakin puolikas vähemmän.
