In America (2002)
- Tuotantovuosi:
- 2002
- Ohjaajat:
- Jim Sheridan
- Pääosissa:
- Djimon Hounsou, Emma Bolger, Paddy Considine, Samantha Morton, Sarah Bolger
- Maat:
- Irlanti, Iso-Britannia
- Pituus:
- 101 min
- Genret:
- Draama
JimSheridan teki kahden tyttärensä (Naomi ja Kirsten) kanssa käsikirjoituksen elokuvaan joka perustuu löyhästi heidän omaan maahaanmuuttokokemukseen. Iskä-Jim tietty ohjasi elokuvan. Kohdemaana on elokuvan nimen mukaisesti Jenkkilä ja siellä sulatusuuni nimeltään New York. Perheen koti löytyy hell holesta jonka porrakäytävässä lojuu jos minkäkinlaisia riepu-Pettereitä. Lisäksi tyttäriä, ja varsinkin vanhempia raastaa nuorimman vesselin menetys, mutta usko arkiselviytymiseen on kova - joskin ajoittain horjuva.
Tarinan aihe antaa ymmärtää, että kyseessä on yltiösynkkä leffa, mutta tähän ei onneksi sorruta. Valonpilkahduksia näkyy huolien keskellä, ja kun näkökulmana on perheen lapset, niin pieninkin onnistuminen antaa aiheen heittää hattua ilmaan. Leffa taiteilee onnistuneesti onnen ja epäonnen välillä.
On fraasi puhua vangitsevasta elokuvasta, mutta jos se jonkin leffan kohdalla pätee, niin se on In America. Liekö ohjaajan omakohtaiset kokemukset avittaneet saamaan aikaan humaanin tunnelman johon ei ole vähään aikaan leffarintamalla törmännyt?
Elokuvasta on löydettävissä myös syvällisempi yhteiskunnallinen kannanotto. Sehän ei ole kenellekään yllätys että tuloerot, ihon väri …ja plaa, plaa, plaa…jakavat kansan kasteihin. Tätä näkökantaa ei korosteta leffassa, vaan se esitetään osana arkipäivää ja turha sitä on korostaa leffan aiheenakaan. Mutta ajattelemaan se pistää, kun lopputeksteistä on kulunut tovi. Välitön ajatus kuitenkin oli, että onpa saatu aikaan vahva pläjäys miljoonasti käsitellystä aiheesta.
Irlantilainen perhe lähtee New Yorkiin Hell's Kitcheniin. Isä Johnny (Considine) ajaa taksia samalla yrittäen saada koe-esiintymisiä ja saada roolin. Äiti Sarah (Morton) tekee töitä pikkukuppilassa. Tyttäret Christy (Sarah Bolger) ja Ariel (Emma Bolger) ovat innoissaan uudesta asunnostaan. Naapurissakin asustaa kiltti musta Mateo (Oscar-ehdokas Hounsou), jota tytöt aluksi pelkää, mutta lopulta hän onkin heidän ystävä. Perhettä on juuri koetellut nuorimmaisen pojan kuolema.
Perheen vanhimman lapsen Christyn näkökulmasta kerrottu selviytymistarina New Yorkissa on erittäin mielenkiintoinen ja hellyyttävällä tavalla kerrottu. Oscar-ehdokkuuksia ja kehuja saanut ohjaajan Jim Sheridanin omiin kokemuksiin löyhästi perustuva draama on kertomus pienistä ja suurista vastoinkäymisistä slummialueella narkkarien keskellä. Valitettavasti liika sokerisuus ja turhat kliseet rasittavat tätä muuten hyvää leffaa.
Considine ylinäyttelee perheen isänä. Oscar-ehdokkuudenkin ansainnut Morton puolestansa tekee hyvää ja vakuuttavaa työtä perheen äitinä ja Bolgerin sisarukset vetävät molemmat hienot roolit. Djimon Hounsou ei olisi kuitenkaan ansainnut roolistaan edes Oscar-ehdokkuuta. Hyvää työtähän mies tekee, mutta hänen roolihahmonsa vaan on liian kliseinen. Sheridanin ohjaustyyli on välillä todella ärsyttävää. Välillä kerrontatapa muuttuu lässytykseksi, mutta se ei pahemmin onnistu leffaa pilaamaan.
Kumminkin kyseessä on tunteisiin vetoava, värikäs, jännittävä, hellyyttävä ja välillä jopa hauska elokuva. Odotukset olivat kaiken tämän Oscar-ehdokkuuksien keskellä aika kovat ja pieni pettymys oli kyseessä. Silti ihan nautittava pläjäys. Jos sentimentaalliset ja "pienet" elokuvat kolahtaa, niin kannattaa tutustua.























































