Irlantilainen perhe lähtee New Yorkiin Hell’s Kitcheniin. Isä Johnny (Considine) ajaa taksia samalla yrittäen saada koe-esiintymisiä ja saada roolin. Äiti Sarah (Morton) tekee töitä pikkukuppilassa. Tyttäret Christy (Sarah Bolger) ja Ariel (Emma Bolger) ovat innoissaan uudesta asunnostaan. Naapurissakin asustaa kiltti musta Mateo (Oscar-ehdokas Hounsou), jota tytöt aluksi pelkää, mutta lopulta hän onkin heidän ystävä. Perhettä on juuri koetellut nuorimmaisen pojan kuolema.
Perheen vanhimman lapsen Christyn näkökulmasta kerrottu selviytymistarina New Yorkissa on erittäin mielenkiintoinen ja hellyyttävällä tavalla kerrottu. Oscar-ehdokkuuksia ja kehuja saanut ohjaajan Jim Sheridanin omiin kokemuksiin löyhästi perustuva draama on kertomus pienistä ja suurista vastoinkäymisistä slummialueella narkkarien keskellä. Valitettavasti liika sokerisuus ja turhat kliseet rasittavat tätä muuten hyvää leffaa.
Considine ylinäyttelee perheen isänä. Oscar-ehdokkuudenkin ansainnut Morton puolestansa tekee hyvää ja vakuuttavaa työtä perheen äitinä ja Bolgerin sisarukset vetävät molemmat hienot roolit. Djimon Hounsou ei olisi kuitenkaan ansainnut roolistaan edes Oscar-ehdokkuuta. Hyvää työtähän mies tekee, mutta hänen roolihahmonsa vaan on liian kliseinen. Sheridanin ohjaustyyli on välillä todella ärsyttävää. Välillä kerrontatapa muuttuu lässytykseksi, mutta se ei pahemmin onnistu leffaa pilaamaan.
Kumminkin kyseessä on tunteisiin vetoava, värikäs, jännittävä, hellyyttävä ja välillä jopa hauska elokuva. Odotukset olivat kaiken tämän Oscar-ehdokkuuksien keskellä aika kovat ja pieni pettymys oli kyseessä. Silti ihan nautittava pläjäys. Jos sentimentaalliset ja ”pienet” elokuvat kolahtaa, niin kannattaa tutustua.
