Hiljaiset sillat (1995)

En ainakaan tunnustaudu suureksi romanttisten draamojen ystäväksi, monet niistä kun ovat niin yltiösiirappisia tyyliin Titanic. Ihan vain mielenkiinnosta lainasin kirjastosta normaalissa kirjastokunnossa olleen Hiljaiset sillat -VHS:n. Edes kuvan väriseminen viiden sekunnin välein ei enää parin minuutin katsomisen jälkeen tuntunut missään, se kertookin jo paljon.

60-luvun Iowan maaseudulla jokainen tuntee toisensa ja salaisuuden kantautuvat usein ei-toivottuihin korviin. Kotirouva Francesca (Meryl Streep) haluaa nauttia niistä rutiinittomista neljästä päivästä, joina hänen miehensä ja lapsensa ovat maatalousnäyttelyssä kaukana kotoa. Jääteetä siemaillessaan Francesca huomaan pihaan ajavan valokuvaajan, Robertin (Clint Eastwood), joka on tullut kuvaamaan Madison Countyn katettuja siltoja. Ikävä kyllä Robert on päässyt eksymään, mutta eipä hätää, Francesca lupaa auttaa miehen määränpäähänsä.

Hieman Robertiin tutustuttuaan Francesca pyytää hänet kotiinsa illalliselle. Totta kai mies suostuu, kun ei ole kunnon kotiruokaa pitkään aikaan saanut. Francescalla ja Robertilla juttu luistaa oikein mallikkaasti ja he alkavat tuntea toisiaan kohtaan muutakin kuin pelkkää ystävyyttä. Mutta aikaa heillä on vain neljä päivää.

Clint Eastwood (joka myös ohjasi tämän leffan) ja Meryl Streep uskomattoman taitavina näyttelijöinä saavat roolihahmonsa elämään. Elokuva ei sorru naurettavuuteen, tarina on koskettava ja erittäin kaunis. Vaikka itse useimmiten kovin kyyninen olenkin, tulee silloin tällöin tarve katsoa jotain mieltä liikuttavaa ja Hiljaiset sillat on siihen juuri täydellinen vaihtoehto. Näin hyvää romanttista draamaa saa kyllä etsiä oikein urakalla, välttämättä sittenkään löytämättä.

nimimerkki: Bubble Gun

Pisteet:
Arvosteltu: 26.01.2005
Katsottu: VHS

Arvostelija

Bubble Gun
Käyttäjä
10 arvostelua

Rakkautta on monenlaista. Tässä elokuvassa esille nostetaan sellainen rakkaus, joka leimahtaa ensi silmäyksellä ja tyhjentää pään kaikista muista ajatuksista. Tämä on sitä parasta, oikeaa rakkautta. Elokuvassa halutaan mielestäni myös osoittaa että rakkaus ei ole ainoastaan nuoria ihmisiä koskettava asia, vaan rakkaus voi leimahtaa vanhemmallakin iällä.

On vuosi 1965. Francesca Johnson (Meryl Streep) elää onnellista elämää Iowan osavaltion maaseudulla. Hän hoitaa miehensä ja kahden lapsensa kanssa tavallista maatilaa ja sen jokapäiväisiä tehtäviä. Francescalle koittaa ansaittu loma, kun muu perhe lähtee neljän päivän mittaiselle reissulle osallistuakseen maatalousmessuilla järjestettävään härkien missikilpailuihin. Francescan kotipihalle saapuu eksynyt National Geographicin valokuvaaja Robert Kincaid (Clint), joka on etsimässä ja valokuvaamassa vanhoja puusiltoja, joita tässä osassa maata on runsaasti. Francesca suostuu opastamaan Robertia etsimälleen sillalle, ja huomaa viihtyvänsä varsin hyvin tämän harmaahapsisen herran seurassa. Francesca kutsuu kohteliaasti Robertin illalliselle, jonka jälkeen on iltakävelyn vuoro heinäsirkkojen sirityksen keskellä ja molemminpuolinen ystävystymisen tunne syvenee...

Tämä elokuva on täydellinen romanttinen draama. En osaa asiaa paremmin ilmaista. Pääosanäyttelijät tekevät täydelliset roolisuoritukset ja olisi helppo luulla että näyttelijät ovat oikeasti rakastuneet toisiinsa, he käyttäytyvät toistensa lähellä kuin pikkulapset. Ovathan he olleet huippuluokan näyttelijöitä jo vuosikymmeniä, joten kyseessä lienee kuitenkin vain valkokankaalla tapahtuva rakastuminen. Oma mielipiteeni Clint Eastwoodista on, että hänen elokuvansa ja roolisuorituksensa vain paranevat miehen vanhetessa. Clint on myös ohjannut tämän elokuvan.

Mikäli et ole vielä nähnyt tätä elokuvaa, suosittelen että nouset tuoliltasi saman tien ja kävelet lähimpään myymälään tai vuokraamoon hakemaan sen. Tämä ei kuitenkaan välttämättä ole paras mahdollinen valinta poikaporukan illanistujaisiin.

Pisteet:
Arvosteltu: 05.02.2003
Katsottu: DVD

Arvostelija

Jaqqe Nakuttaja
Vieras