Frankenstein (1931)

Ei onnistu puhaltamaan henkeä maailmaan kuuluisimpaan kauhutarinaan, vaikka IT’S ALIVE! –huuto jääkin elokuvahistoriaan.

Mary Shelley oli vasta 21-vuotias nuori nainen, kun hän kirjoitti maailmaa mullistaneen goottisynkistelynsä, Frankensteinin. Teoksesta kasvoi – ei pelkästään 1800-luvun – vaan ehkä kaikkien aikojen kuuluisin kauhuromaani. Tähän päivään mennessä erinäisiä Frankenstein –filmatisointeja on kertynyt jo iso pino.

Vuoden 1931 näkemys on loogisestikin yksi ensimmäisistä Shelley-filmisovituksista ja Universal-studioiden mukaantulon myötä myös klassisimpia versiointeja. Reilun tunnin mittainen tarina perustuu monen muun aikalaisen leffan tavoin näytelmäversioon, joka tällä kertaa aiheuttaa lähinnä harmia.

Ensimmäinen suuri ongelma on elokuvan tylsyys. Mm. Näkymättömän miehen ohjanneen britti James Whalen versiossa ei ole jäljellä hitustakaan siitä surusta ja tuskasta, joka Shelleyn tekstiä koristaa. Jos oli 1800-luvun monsteri täynnä kaihoa ja kaipuuta sekä pelkoa erilaisuudestaan, tämä leffan hirviö korvaa kaiken muminalla ja koomisella kävelyllään. Myöskään goottiromantiikalle ei ole sijaa kömpelössä synkistelyssä.

Toisena ongelmana tulee koomisuus. Näyttelijät ylinäyttelevät 30-luvun tyyliin hupaisasti ja esimerkiksi alkupuoliskon aivoluennon dialogi on kuin komediasta revittyä. Boris Karloffissa on sitä klassikkohahmon luojan ainesta, mutta Karloffin ruutuaika on kyllä onnistuttu minimoimaan. Samoin proffa Frankensteinin ja hirviön välinen jahtausvaihe on vedetty minimiin ja elämäntarkoitukseksi muuttuneen jahdin suuri tunteiden palo on unhoittunut.

Miljöö on Frankensteinin pelastus. Tapahtumapaikka on kuin kaikkien kauhuelokuvien perikuva: pimeä, usvainen ja kolkko. Linnan portaatkin ovat sopivan jyrkät. Niitä pitkin fiksujen proffien, huonoryhtisten idioottiapulaisten ja neitojen on hyvä juoksennella ja ähkiä kankeita vuorosanojaan.

Vuoden 1931 Frankenstein-versio ei onnistu puhaltamaan henkeä maailmaan kuuluisimpaan kauhutarinaan, vaikka Colin Cliven ”IT’S ALIVE!” –huuto jääkin elokuvahistoriaan. Tiivistetty ja harhaan muokattu tarina on rasittava aikansa eläneine leikkauksineen. Ja se kaiho… mitä on jumaluus- ja luomistarina ilman loistokkaasti esitettyä inhimillisyyden tuomaa taakkaa?

Arsi ainakin lukee mieluummin kirjan kuin katsoo tätä versiota uudelleen.

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä, 729 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 10.08.2005
Katsottu: DVD

Hieno, monisävyinen ja loistokas klassikko, joka kuuluu yleissivistykseen.

Legendaarinen Frankensteinin hirviö herätettiin henkiin elokuvissa ensimmäisen kerran vuonna 1910. Aika on kuitenkin saattanut tuon teoksen unholaan, eikä ihme, kun kuuluisin elokuvaversio tehtailtiin Universal-cityssä, osaavalla työtiimillä. Nokkamiehenä oli edesmennyt ohjaaja suuruus James Whale ja pääosissa riehui Boris Karloff, Colin Clicen ja Mae Barken hoitaessa inhimillisemmän puolen. Täyttä klassikkoa siis luvassa.

Frankenstein on siis ajanmaustama, ikinostalginen ja kauhuromanttinen klassikko miehestä, joka onnistuu luomaan itse elämää. Tietenkään luotu olio ei tahdo pysyä miehen sille asettamissa rajoissa vaan alkaa agressiiviseksi ja vaaralliseksi...

Mikä 1931 vuoden Frankensteinista sitten tekee muita kirjan filmatisointeja paremman? Mikä on parempaa kuin 1910 vuoden Frankensteinissa tai Hammer-yhtiön tekemässä brittiversiossa, puhumattakaan lukuisista uusiversioista? Vastaus on yksinkertaisesti James Whale. Hän nostaa tarinasta esille juuri ne puolet, jotka tekevät kirjasta niin monisävyisen klassikon. Whale pohtii Frankensteinin kautta itse elämän filosofiaa, jumalan olemassa oloa ja samalla mustasti pilkaa näitä molempia.

Toinen seikka on tietenkin näyttelijäkaartti, joista Tri. Frankensteinin roolissa loistava Colin Clive säväytti minua Boris Karloffin legendaarisen suorituksen rinnalla eniten.

Kokonaisuutena Frankenstein on hieno, monisävyinen ja loistokas klassikko, joka kuuluu yleissivistykseen. Karloff on se ainoa oikea Frankensteinin Hirviö.

nimimerkki: Sano mitä sanot

Sano mitä sanot
Tähtääjä, 160 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 10.08.2005
Katsottu: DVD

Loistava filkka on yksi kauhuelokuvan merkkipaaluista!

Kakkosen yökauhuelokuvien sarja loppui juuri, ja olen siitä enemmän kuin pahoillani. Mutta onneksi poikkesin erääseen DVD kauppaan, ja huomasin että näitä vanhoja mustavalkokauhiksia myytiin DVD versioina hyvinkin halpaan hintaan. Oi tätä autuutta! Frankenstein löysi tiensä hyllyyni, ja täytyy sanoa että hieno julkaisu hienosta leffasta.

Tri.Henry Frankenstein kaivaa apulaisensa Fritzin kanssa haudoista tuoreita ruumiita, ja varastaa niistä osia, joita tarvitsee kokeissaan. Ruumiinosista hän kokoaa ruumiin, jonka eräänä myrsky-yönä herättää eloon. Valitettavasti tilanne riistäytyy käsistä ja pian "Frankensteinin hirviö" rynnii vapaana pitkin kyliä.

Frankenstein on yksi kauhuelokuvan merkkipaaluista, yhdessä mm. Draculan ja Muumion kanssa. Kumpaakin mustavalkoklassikkoa on filmatisoitu lukemattomia kertoja, mutta koskaan ei ole tainnut uusintaversio voittaa alkuperäistä. Toisaalta, Christopher Lee oli Draculana hyvinkin vakuuttava, muttei nyt puhuta siitä. Frankenstein on klassinen kauhuelokuva. Siinä on ränsistynyt, iso ja jylhä rakennus vuorilla, hullu nero, hirviö, kirkuva nainen, epäluuloinen ja pelokas kylä, huumoria (myös tahatonta), rakkaustarina ja ennenkaikkea niitä supertyylikkäitä mutta ei-enää-niin pelottavia kauhuskenejä. James Whale ohjaa loistavasti, ja näyttelijät ovat hyviä. Kuvat ovat kolkkoja ja komeita, ja elokuva sisältää jopa muutaman yllättävän vahvan kohtauksen, kuten se legendaarinen ja oikeastaan surullinen loppu myllyllä.

Minä en osaa olla kriittinen näitä vanhoja mustavalkokauhiksia kohtaan. En voi sille mitään. Ja Frankenstein on yksi parhaista kyseisen lajityypin edustajista, yhdessä Näkymättömän miehen kanssa. Loistavaa!

Raato-A
Tykittäjä, 389 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 20.05.2004
Katsottu: DVD

Valitettavasti aika ei ole kohdellut elokuvaklassikkoa kovin armeliaasti.

Kaikki tuntevat Mary Shelleyn kirjaan perustuvan tarinan tohtori Frankensteinista, jolla oli ilmeisesti liian vähän leegoja lapsena ja miekkonen päättikin koota oman ihmisen kuolleiden rikollisten ruumiinosista, joita hän varasti kyttyräselkäapurinsa kanssa milloin mistäkin. Lopuksi hän herätti valmiin oloisen otuksen salamasähköllä henkiin. Hirviö ei kuitenkaan kauan sietänyt huonoa kohtelua ja lopulta se karkasi. Pian häntä valitettavasti alettiin syyttää murhasta johon hän oli syytön ja vihainen väkijoukko lynkkasi hänet. Toki tohtori Frankensteinkin kärsi nujakassa sen verran, ettei enää ruvennut pelleilemään Äiti Luonnon kustannuksella.

No, tämä nakkisodan aikana valmistunut James Whalen ohjaama muinaisversio on oikeastaan yksi ensimmäisistä Hollywoodin moderneista kauhuelokuvista. Ja aivan syystä, sillä se oli aikaansa edellä ja käytti hyväkseen monia kuvaus-ja tunnelmanluontikikkoja jotka ovat hyvin yleisiä vielä tänä päivänäkin.

Valitettavasti aika ei ole kohdellut elokuvaklassikkoa kovin armeliaasti. Monet aikanaan järkyttäneet seikat tuntuvat nykykatsojan silmissä kiusallisen naiiveilta ja herättävät lähinnä hervottomia naurunpyrskähdyksiä. Elokuvan loppupuolella antaa kuitenkin paljon anteeksi, sillä kulttimaineeseen noussut kohtaus hirviöstä pikkutytön kanssa rannalla on edelleenkin sykähdyttävä. Eihän hirviö tahallaan tapa, vaan olosuhteiden johdosta.

Boris Karloff on kyllä elokuvadiggareiden keskuudessa legendaarinen ja aivan syystä. Ainakin minulle hän on Frankensteinin hirviön synonyymi. Muut näyttelijät ovat sitä normaalia Hollywoodin kukoistusajan huttua.

Kaiken kaikkiaan alkuperäinen Frankenstein on ajan kuluessa menettänyt paljon mutta ei läheskään kaikea. Jos pystyy antamaan anteeksi kaikenlaiset stereotyyppiset asenteet ja kaikki tyhmyydet, se kannattaa katsoa ja sivistää itseään. Kauhuelokuvafaneille en edes suosittele vaan vaadin heitä katsomaan tämän sillä tämä on modernin goottilaisen kauhuelokuvan Uusi Testamentti. Its alive!!!!!!!!!!

John Lennonjohto
Käyttäjä, 106 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 07.09.2003
Katsottu: Kotona