Kaikki tuntevat Mary Shelleyn kirjaan perustuvan tarinan tohtori Frankensteinista, jolla oli ilmeisesti liian vähän leegoja lapsena ja miekkonen päättikin koota oman ihmisen kuolleiden rikollisten ruumiinosista, joita hän varasti kyttyräselkäapurinsa kanssa milloin mistäkin. Lopuksi hän herätti valmiin oloisen otuksen salamasähköllä henkiin. Hirviö ei kuitenkaan kauan sietänyt huonoa kohtelua ja lopulta se karkasi. Pian häntä valitettavasti alettiin syyttää murhasta johon hän oli syytön ja vihainen väkijoukko lynkkasi hänet. Toki tohtori Frankensteinkin kärsi nujakassa sen verran, ettei enää ruvennut pelleilemään Äiti Luonnon kustannuksella.
No, tämä nakkisodan aikana valmistunut James Whalen ohjaama muinaisversio on oikeastaan yksi ensimmäisistä Hollywoodin moderneista kauhuelokuvista. Ja aivan syystä, sillä se oli aikaansa edellä ja käytti hyväkseen monia kuvaus-ja tunnelmanluontikikkoja jotka ovat hyvin yleisiä vielä tänä päivänäkin.
Valitettavasti aika ei ole kohdellut elokuvaklassikkoa kovin armeliaasti. Monet aikanaan järkyttäneet seikat tuntuvat nykykatsojan silmissä kiusallisen naiiveilta ja herättävät lähinnä hervottomia naurunpyrskähdyksiä. Elokuvan loppupuolella antaa kuitenkin paljon anteeksi, sillä kulttimaineeseen noussut kohtaus hirviöstä pikkutytön kanssa rannalla on edelleenkin sykähdyttävä. Eihän hirviö tahallaan tapa, vaan olosuhteiden johdosta.
Boris Karloff on kyllä elokuvadiggareiden keskuudessa legendaarinen ja aivan syystä. Ainakin minulle hän on Frankensteinin hirviön synonyymi. Muut näyttelijät ovat sitä normaalia Hollywoodin kukoistusajan huttua.
Kaiken kaikkiaan alkuperäinen Frankenstein on ajan kuluessa menettänyt paljon mutta ei läheskään kaikea. Jos pystyy antamaan anteeksi kaikenlaiset stereotyyppiset asenteet ja kaikki tyhmyydet, se kannattaa katsoa ja sivistää itseään. Kauhuelokuvafaneille en edes suosittele vaan vaadin heitä katsomaan tämän sillä tämä on modernin goottilaisen kauhuelokuvan Uusi Testamentti. Its alive!!!!!!!!!!
